Ei tämän blogin tarkoitus kyllä ole, että raportoisin täällä kaikista kokemuksistani, mutta olkoot. Tuleepahan kirjattua ylös ja pysyy itsekin laskuissa, jos näitä tässä sattuisi kertymään enemmänkin ;) No, tuskinpa sentään kertyy niin paljoa, ettenkö enää muistaisi kaikkia.

Niin, perjantaina sain suudella baarissa. Ihan ihme juttu. Istuskelin tanssilattian vieressä olevalla jakkaralla ja katselin ihmisten ketkuttelua. Siihen mun eteen tuli tanssimaan arviolta 15-20 vuotta mua vanhempi, mutta vielä melkoisen hyvässä kunnossa ollut nainen. Ei hän ollut ollut siinä kuin muutaman sekunnin, kun äkkiä pyysi minulta suudelmaa. Tietysti omat hoksottimet eivät pelaa noin nopeasti ja aluksi kieltäydyin ja vetäydyin taaemmaksi. Hän ei lakannut yrittämästä, vaan jatkoi maanittelua ja moitti minua, kun en uskaltanut. Minä siinä ajattelin, että mikähän tuo oikein on, mutta kun hän kohta tuli tanssilattian puolelta viereeni istumaan ja työnsi huulensa muutaman sentin päähän omistani, niin annoin mennä. Nainen oli kuitenkin yleisolemukseltaan siisti ja ns. normaalin oloinen.

Ei se ollut kuin sellainen noin kymmenen sekuntia kestänyt suudelma, mutta kuitenkin ihan kunnon kielari :) Tuntui muuten aika hyvältä, vaikka olin nähnyt suutelukumppanini ensimmäisen kerran vajaata minuuttia aiemmin. Edellisestä suudelmastani oli kuitenkin kulunut jo neljä kuukautta. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hän kiitti suudelman loputtua ja katosi ihmisvilinään. Sen koommin en häntä enää nähnyt illan aikana. Mikähän lie oli se tarve, joka hänet ajoi niin voimakkaasti hamuamaan minulta suudelmaa? Ehkäpä hän testaili viehätysvoimaansa nuorten miesten keskuudessa. 

Mukava kuitenkin huomata, että jopa minä pystyn tuollaiseen täysin spontaaniin ja ennalta arvaamattomaan juttuun. Tuonkaltaisia temppuja luullakseni suurin osa ihmisistä harrastaa jo teini-iässä. Nyt niitä putkahtelee myös minun elämääni. En toki ihan heti suostunut, vaan ensin yritin vetäytyä pois tilanteesta, mutta lopulta pystyin siihen kuitenkin. Tuskinpa olisin tuollaista tehnyt vielä kaksi vuotta sitten, vaan olisin ollut ihan hämilläni, mikäli vastaava tilanne olisi tullut baarissa eteen.

En kyllä voi käsittää, että onko vetovoimani kasvanut vai miksi baareissa on alkanut nykyisin tapahtuakin jotain. En ollut mielestäni mitenkään erikoisen näköinen; vaatteet olivat ihan fiksut, siistit farkut ja kauluspaita, mutta tukka sojotti miten sattuu kuin Rölli-peikolla ja ei mulla ollut edes piilareita päässä, vaan olin liikkeellä rillipäänä. Asenne kai siihen saattaa myös vaikuttaa olennaisesti. Nykyisin kun en ole enää liikenteessä haku päällä, koska se haku ei ole ollut päällä enää kevään jälkeen. Tai seksi kyllä maistuisi, mutta mitään muuta suhteen tapaisia juttuja ei elämääni nyt mahdu.

27,5 kuukautta uutta elämää takana, suutelua kuuden naisen kanssa ja seksiä kahden naisen kanssa. Ei ihan onnettomasti kuitenkaan ole mennyt, kun sitä tarkemmin ajattelee, vaikka välillä siltä tuntuukin, etten saa mitään aikaiseksi.

Nyt tuli kyllä heitettyä aika liioitteleva otsikko, mutta tavallaan kieltäydyin. Mutta millä ehdoilla kieltäydyin, niin se onkin toinen tarina.

Mulle oli tullut alkuviikosta deittiprofiiliini viesti joltain naiselta. Viestissä tarjottiin mahdollisuutta päästä harrastamaan seksiä seksikkään parikymppisen naisen kanssa - maksusta. Olen kyllä tiennyt, että maksullista seuraa tarjoavia naisia on paljon myös normaaleilla deittipalstoilla ja luulenpa, että olen itsekin joskus haksahtanut vastaamaan seksinhakuilmoitukseen, jossa onkin todellisuudessa haettu maksullista seuraa. Nykyisin luulisin oppineeni tunnistamaan sen tyyliset ilmoitukset, enkä niihin enää turhaan vastaa. Ennen ei kuitenkaan ole tullut näin suoraa tarjousta omaan profiiliin.

Minä uteliaana miehenä sitten vastasin tälle naiselle ja kysyin hintaa. Siis tein sen ihan mielenkiinnon vuoksi ja enkä usko, että olisin tilaisuuteen tarttunut, vaikka olisi ollut millainen ale-myynti käynnissä. Tiedän, että jossain Pattayalla saa maksullisen naisen viikoksi käyttöönsä samalla hinnalla, millä täällä saa puoleksi tunniksi, mutta silti hänen ilmoittama hinta yllätti, kun sen omin silmin luki näytöltä. Puolen tunnin session hinta olisi ollut melkein 150 euroa. Pitää siinä olla rahamiehiä, että on varaa tuollaiseen. Etenkin, mikäli palveluita ostaa useita kertoja ja säännöllisesti. Tietysti, jos kuukausipalkka on jotain viiden tuhannen euron luokkaa, niin eipä se kovin suurta lovea lompsaan tee, vaikka muutaman kerran kuussa tuollaiseen rahojaan sijoittaa.

Ei munkaan talous siihen kaatuisi, vaikka muutaman kerran tuollaista kokeilisin. Olisiko siinä mitään järkeä? Ei olisi, koska en usko saavani sellaisesta yhtään mitään nautintoa. Mulle kun on edelleen tärkeää se, että tiedän myös vastapuolen haluavan minua eikä olevan vain töissä rahaa saadakseen. Eiköhän tässäkin kaupankäynnissä ole kuitenkin niin, että kysyntä määrittelee oikean hinnan. Jos asiakkaita ei olisi tarpeeksi, niin tuskinpa palveluiden hinnat olisivat noin suolaisia.

Kieltämättä mua on taas alkanut ahdistamaan tämä kokemattomuuteni. Siis olenhan minä kolme kertaa seksiä saanut, mutta kuitenkin. On se säälittävän vähän. Ja tästä seikasta en ole aiemmin tänne edes kirjoittanut, mutta varsinaisesti yhdynnästä kokemusta on vielä mitättömämmin. Ekalla kerralla toki oltiin yhdynnässä, mutta ei kovin kauaa. Sitten nämä kaksi kertaa viime keväänä olivat sellaisia, että emme "panneet" ollenkaan kummallakaan kerralla. Ei vaan edenneet asiat siihen pisteeseen asti. Kaikkea muuta kivaa kyllä tehtiin ja siitä jäi ihan hyvät muistot, vaikka se toinen kerta ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Ymmärrän kyllä, että seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä, mutta vähän se silti korpeaa. Edelleen kokemukseni yhdynnästä perustuvat melko pitkälti fantasioihin ja siihen, mitä olen telkkarista nähnyt.

Tai voiko edes sanoa, että taas. Onhan edellisestä kerrasta aikaa, kun olen ihastunut johonkin naiseen ihan luonnossa. Kaukoihastuksia nyt tulee lähes joka kerta, kun käyn netissä :) Mutta ei tämäkään mitään kovin suurta ja mullistavaa ole. Sellainen pikkuihastus minun kriteereilläni mitattuna. Ei puhettakaan sellaisesta, mitä koin esimerkiksi muutama vuosi sitten koulussa ollessani. Siellä oli useita tapauksia, jotka meinasivat viedä jalat alta. Nyt olen kai jo vähäsen karaistunutkin, ettei niin käy enää niin helposti, mutta joka tapauksessa jännä huomata, että sekin tunne voi vielä tulla.

Tämänkertainenkin ihastus menee kategoriaan 'mahdoton yhtälö'. Pienen ihastuksen kohde on työkaveri, johon tutustuin ekan kerran kesän alussa mennessäni uuteen työpaikkaan. Pistin kyllä jo silloin merkille, että kyseessä on varsin viehättävä tapaus ja hänen ulkonäkö miellytti kovasti silmää. Poikkeuksellisesti en kuitenkaan tällä kertaa ihastunut heti, vaan se tunne on iskenyt vasta hiljattain ja ajan kanssa. Oikeastaan vasta tällä viikolla muutamien yksityiskohtien ja palasten osuttua sopivasti kohdilleen, tajusin, että olen siihen naiseen lievästi ihastunut. Sen onkin heti huomannut, kun muun muassa kahvitunteja olen alkanut yrittää sovittelemaan siten, että sattuisimme sinne samoihin aikoihin. Sönköttäminen ja puheen takeltelu ei sentään ole vielä alkanut ollessani hänen seurassaan. Eli jotain toivoa on vielä. Siinä vaiheessa, kun kuolaaminen ja liian innostuksen osoittaminen astuu kuvioihin, on peli saman tien menetetty.

On se kyllä muutenkin. Kuten sanottua, yhtälö on täysin mahdoton. Ikäero on suuri. Hän on minua reilusti nuorempi. Ei nyt sentään alaikäinen, mutta ei paljon muutenkaan. Enkä edes tiedä, onko hän vapaa. Toisekseen hänellä ei ole enää kauaa työsuhdetta jäljellä, joten emme kohta enää kuitenkaan näe päivittäin. Luultavasti hän siis asettuu sinne entisten ihastusten joukkoon yhdessä monien muiden naisten kanssa odottamaan, että joskus myöhemmin mahdollisesti tapaisimme jossain vähän paremmassa tilanteessa. Tuossa joukossa onkin entuudestaan monia naisia. On olemassa mahdollisuus, että sattuisimme vielä ennen hänen lähtöään samoihin bileisiin, mutta luulen, ettei niin käy.

Otan tämän asian vastaan joka tapauksessa ehdottoman positiivisena juttuna.

Nyt kyllä kirjoitan tänne jotain, kun yksi pieni asia on kaihertanut mielessä. Päivitystahti on päässyt vähän harventumaan. Olisiko blogini sitten vaikka kisatauolla. Tosin kisat on vasta puolivälissä, mutta saa nähdä, miten jaksan ensi viikon vielä taistella, kun meinaa nimittäin välillä pikkuisen väsyttää. Kun juuri mitään muuta ei ehdi kuin käydä töissä, katsoa urheilua ja toki nukkuakin sopivissa väleissä. Onneksi on liukuva työaika, niin on voinut töitäkin vähän sumplia aikataulujen mukaan. Eipä silti, nautin kyllä täysillä näistä parista viikosta. Hienoa aikaa. Mitenhän muka ehtisin vielä seurustelemaan tai treffailemaan? En mitenkään, antaa muiden hoitaa ne asiat. On parempi, että minä olen yksin. Tai hei, tuli idea. Voisinhan ehdottaa naiselleni, että pidettäisiin tällaisten isompien kisojen aikaan aina taukoa suhteessamme :) Tai jos naisellani olisi laaja kaveripiiri, niin hänhän voisi lähteä heidän kanssaan ulkomaille siksi aikaa. Tai sitten pitäisi löytää nainen, jota kiinnostaisi itseäänkin kisailut. Se ei olisi ihan helppoa. Olen todennut, että suurinta osaa naisista ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kentillä ja kaukaloissa tapahtuu. Töissäkin on yksi nainen, joka ei vielä tiistaina tiennyt, että vuorokautta aiemmin oli tullut kultaa. Miten joku voi olla niin pahasti uutispimennossa?

Mietityttää tosiaan yksi asia. En saa yhtä naista mielestäni. Se on mulle hyvin normaalia, että ajattelen jotain naista päivittäin, mutta monesti he ovat kaukoihastuksia ja mietiskelyllä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Niin, siis nyt en meinaa saada mielestäni sitä naista, jonka kanssa olin lähes puolitoista vuotta sitten toukokuussa treffeillä ja jonka kanssa suunnitelma oli, että olisimme alkaneet tapailemaan seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen vuoksi toisiamme. Blogiinkin kirjottelin siitä silloin, kuinka hän piti minua jännityksessä yli kuukauden ja ei osannut päättää, mitä haluaa.

Olen varmaan niiden treffien jälkeen ajatellut häntä jokaisena päivänä. Kiinnostus vain yltyi, kun hänen kuvansa oli lehdessä tällä viikolla. Kaunis nainen. Kun vertaan häntä moniin muihin naisiin, joiden kanssa olen käynyt treffeillä tai tunnen muuten vaan, niin olipa siinä kerrassaan mukava ihminen, jonka kanssa juttu luisti. Harmittaa, ettei siitä tullut mitään. Minulla on edelleen hänen silloin lähettämiään viestejä sähköpostissani ja olen miettinyt välillä, että uskaltaisinko laittaa tälle naiselle viestin ja yrittää uudelleen.

En tiedä, olisiko siinä mitään järkeä, kun se tuli jo silloin selväksi, ettei häntä kiinnosta mikään seksisuhde ja itse en osaa sanoa, mitä haluan. Ja eikö lähtökohdat tapailulle (olipa sen tarkoitus mikä hyvänsä) olisi aika huonot, kun viimeksi kirjoittelimme ja tapasimme pelkästään sillä ajatuksella, että alamme sekstailemaan kerran-pari viikossa? Mistään muusta ei ollut puhetta kuin ohimennen. Olisin tosi yllättynyt jos näistä lähtökohdista jotain syntyisi. Ja enhän minä edes tiedä, onko hän enää vapaa. Näin häntä muutaman kerran viime talvena jäähallissa miesseurassa, joten voi olla ettei ole enää. Siinä olisi vielä yksi asia, minkä vuoksi olisin hänestä kiinnostunut! Hän voisi jopa viihtyä penkkiurheilun parissa.

Ääh, vaikeaksi menee. Olen nimittäin päättänyt, etten enää koskaan vonkaa, kinua, ruinaa ja anele toista mahdollisuutta. Jos naista ei nappaa, niin antaa olla. En halua saada pakkeja enää ikinä. Ymmärrän kyllä, miten mahdoton ajatus se on. Tulen saamaan pakit vielä monta, monta kertaa.

Lähtisin viikonlopun viettoon perjantaina neljän aikoihin. En kuitenkaan menisi suorinta tietä kotiin, vaan poikkeaisin ensin kukkakaupassa. Ostaisin ison kimpun kukkia tyttöystävälleni Marikalle, osoittaakseni sillä tavalla, kuinka paljon häntä rakastaisin. Olisimme seurustelleet hieman yli vuoden ajan ja suhteemme olisi selvästi syventynyt viime aikoina. Suunnitelmissa olisi ollut yhteenmuutto, kihlautuminen ja jälkikasvustakin olisimme varovasti jo puhuneet. Meillä menisi kaikinpuolin hyvin. Seksikin olisi edelleen erittäin hyvää, vaikka ihan niin paljon emme sitä enää harrastaisi kuin alkuhuuman aikoihin.

Olisimme viettäneet viimeisen puolen vuoden aikana lähes jokaisen viikonlopun yhdessä ja koska asuisimme samassa kaupungissa, niin näkisimme myös arkisin melkein päivittäin. Jos jonain päivänä emme pystyisi tapaamaan, niin korvaisimme sen juttelemalla puhelimessa joskus jopa tunteja. Yleensä olisimme tehneet niin, että jompi kumpi olisi tullut koko viikonlopuksi toisen luokse. Puhuisimmekin monesti siitä, että olisi järkevää muuttaa yhteen, koska kuitenkin viettäisimme lähes kaiken mahdollisen vapaa-ajan kahdestaan. Olisi siis turhaa pitää kahta asuntoa. Olisimme myös matkustelleet paljon kahdestaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Niistä reissuista olisi jäänyt niin hyviä muistoja, että aikomuksemme olisi lisätä matkustelua entisestään. Parin viikon päästä olisimmekin lähdössä viikoksi Kreetan aurinkoon.

Emme toki kököttäisi viikonloppuja aina neljän seinän sisällä, vaan kehittelisimme normiviikonloppuinakin kaikenlaista mukavaa aktiviteettia ja tapaisimme paljon kavereita ja sukulaisia. Tai siis Marikan kavereita, koska minulla ei varsinaisesti mitään kaveripiiriä olisi. Se olisikin ollut asia, jota hän ei olisi alkuun oikein ymmärtänyt, mutta pitkien keskustelujen jälkeen hän olisi oppinut hyväksymään menneisyyteni, johon ei olisi kuulunut seurustelua eikä syvempiä ystävyyssuhteita. Huomattavasti vaikeampaa olisi ollut saada vanhempani ja siskoni tajuamaan, että ihan oikeasti seurustelisin ensimmäistä kertaa elämässäni. Sen asian kertominen uskottavalla tavalla ja Marikan esitteleminen heille ei olisi ollut kovin helppoa, mutta lopulta viesti olisi mennyt perille ja hekin olisivat aika pian huomanneet, että elämäni olisi totisesti kokenut rakkauden myötä ison muutoksen. He olisivat kuitenkin puolestani hyvin onnellisia ja tulisivat myös rakkaani kanssa loistavasti toimeen. 

Varsinainen ongelma seurustelemattomuuteni ei olisi ollut, vaikka Marikalla olisikin ollut nuorempana useita pitkiä suhteita. Olisin kertonut historiastani heti seurustelun alkuvaiheessa ja helpottunut, kun paljastus ei olisikaan kaatanut suhdettamme, kuten olisin salaa pelännyt. Marika ei kuitenkaan olisi pitänyt mahdottomana sitä, että mies kokisi ensimmäisen suhteensa vasta lähempänä kolmeakymmentä. Molemmat uskoisimme, että olisimme viimein löytäneet sen oikean.

Olisimme tavanneet lähes sattumalta yhteisten tuttujen kautta kotibileissä, joita minullakin sentään silloin tällöin olisi. Olisimme huomanneet heti, että tulisimme hyvin juttuun ja vaihtaneet puhelinnumeroita. Heti bileitä seuraavana viikonloppuna olisimme menneet ensimmäisille treffeille ja kaikki olisi edennyt nopeasti. Seurustelu olisi alkanut muutamia viikkoja myöhemmin, ja sitä odottamaani seksiä olisimme harrastaneet alkuun lähes jatkuvasti. Seksin täytteisten kuukausien jälkeen en tuntisi itseäni enää kokemattomaksi.

Tänä viikonloppuna olisi tiedossa ainakin vierailu Marikan vanhempien luokse, jonne meidät olisi kutsuttu syömään ja viettämään iltaa. Sunnuntaina kävisimme luultavasti elokuvissa ja syömässä jossain ravintolassa sekä viettäisimme muutenkin laatuaikaa kahdestaan ulkoillen ja keskustellen etenkin tulevaisuuteemme liittyvistä asioista. Omaa rauhaa ja yksinoloa ei olisi tiedossa, mutta sitä en enää osaisi juuri edes kaivata. Elämäni olisi muuttunut melkoisesti eikä yksinäisyydestä olisi tietoakaan. Uuden elämäntyylin omaksuminen olisi vaatinut ja vaatisi edelleen totuttelua, mutta olisin huomannut, että rakkaus tosiaan olisi niin voimakas tunne, että sen tunteen koettuani en enää vastustaisi muutosta.

--------

Kirjoittaessa kävi mielessä, että enemmän kai tämä on sieltä mielikuvitusmaailmasta kuin edellinen kuvitelmapäivä. En osaa sanoa, haluaisinko tähän vaihtaa otsikkoa ja lopettaa -isi-muodon käytön. Kenties ehkä joskus haluan. Ei ole ollenkaan poissuljettua, mutta hyvin kaukaiselta tuntuvaa. 

Olipa kertakaikkisen erikoinen baari-ilta perjantaina. Onneksi tuli lähdettyä, vaikka olin pitkään kahden vaiheilla. Epävakainen sää ja telkkarista tullut Kultaisen liigan kisa olivat saada jäämään sohvaperunaksi, mutta onneksi en antanut laiskuudelle periksi. Pieni ketutus alkoi nousemaan jo ennen lähtöä. Hankasin ja hinkkasin hiuksiani vaikka kuinka kauan, mutta ne näyttivät mielestäni karmeilta. Eihän se ole kovin miehistä käyttää kovin paljoa aikaa johonkin hiusten laittamiseen, mutta joku taso on sentään pidettävä. Lopulta kyllästyin ja ajattelin, että paremmaksi ne eivät tästä tule vaikka mitä tekisi. Eipä se silti iltaa haitannut, päinvastoin :)

Mua tultiin iskemään baarissa ihan tosissaan. Ei siinä vielä mitään, koska kyllähän niin joskus harvoin on ennenkin käynyt, mutta aiemmin ne on olleet aina tukevassa kännissä olevia naisia, joiden suusta ei ole tullut yhtään selvää sanaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut, vaan tämä ikäiseni nainen oli selvin päin ja muutenkin fiksun oloinen ja täyspäinen. Istuskelin tanssilattian vierellä tuolilla ja hän tuli viereeni ja kysyi kohteliaasti, onko viereinen tuoli vapaa. Siitä se juttelu lähti luonnostaan liikkeelle. Koko iltaa emme viettäneet yhdessä, vaan molemmat kävivät välillä pyörimässä omilla teillään, mutta aina jossain vaiheessa kohtasimme uudelleen. Tanssilattiallakin käytiin, tosin ei hitailla.

Hän oli aivan aidosti kiinnostunut minusta. Olin kuulemma harvinainen mies, kun en ollut baarissa kännissä ja minulle pystyi juttelemaan kunnolla. Taisipa hän vihjata siihenkin suuntaan, että en selvästikään ollut metsästämässä seksiä. No siinä suhteessa hän ei ehkä ollut ihan oikeassa, vaikka seksin hakeminen ei enää olekaan päällimmäisenä mielessä baarireissuilla. Hän pyysi sitten aika pian minulta numeroani. Ei hitto, hän kinusi sitä tosissaan pitkin iltaa. Hän oli saanut pettyä monesti miesten kanssa eikä vaihda numeroaan kenen tahansa kanssa, mutta minä vaikutin sellaiselta mieheltä, jonka kanssa hän mielellään numeroita vaihtaisi.

En minä sitä puhelinnumeroa antanut. Ajattelin ensin, että ehdottaisin sähköpostiosoitteiden vaihtoa, mutta annoin sitten senkin olla. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän minun piti miettiä, että miten lopulta liukenen pois sillä tavalla fiksusti. Se kävi lopulta helposti ja hänkin taisi ymmärtää yskän. Miksi sitten tein niin, etten antanut vastakaikua hänelle? Ei siinä olisi ollut mitään järkeä, koska ei siinä naisessa ollut yhtään sellaista piirrettä, mikä minua olisi kiinnostanut. Olin toki otettu siitä, että hän oli niin kiinnostunut, mutta ei se vielä riitä. Ulkonäkökin oli ihan okei. Olen monesti kirjoittanut siitä, etten tule kovin hyvin toimeen ujojen ja hiljaisten naisten kanssa. En tule edelleenkään, mutta kohtuus kaikessa. Tämä nainen oli nimittäin varsinainen räpätäti ja oli äänessä koko ajan. Hössötti, höpötti ja puhua pälpätti kovalla äänellä. Kyllä minäkin väliin jotain sain sanottua, mutta kovin yksipuolista se meidän keskustelu oli. Ja vielä kun se puhe oli sellaista rempseää Itä-Suomen murretta, niin mun kiinnostus häntä kohtaan ei missään vaiheessa päässyt kohoamaan.

Aloinhan minä muutenkin ajattelemaan ja analysoimaan, että entä jos annan sen numeron. Mitä sitten tapahtuisi? En kai minä nyt ala kenenkään lähes oudon naisen kanssa soittelemaan puhelimella, kun muutenkaan en tykkään puhelimessa puhumisesta. Olisiko sitten kannattanut? Olisi, ei olisi, olisi, ei olisi.... olisi ehkä kokemuksen kannalta, mutta toisaalta taas ei, koska kiinnostus oli täysin yksipuolista. Tietysti jos olisin alkanut hänen kanssaan treffailemaan, niin seksiä olisi voinut olla tiedossa vaikka piankin. Mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Ajattelin siinä ihan aluksi, että jos tuo nainen nyt kysyisi, että "lähdetäänkö panemaan", niin lähtisin. Alkuun nimittäin tuli sellainen kuva, että hän oli nimenomaan seksin perässä. Mutta vaikka sen olisinkin tehnyt, niin numeroa en ollut valmis antamaan. Kovasti hän kyllä sitä yritti loppuun asti. Varsinaisesti en kieltäytynyt missään vaiheessa, mutta onneksi tilanne raukesi sitten omia aikojaan.

Mietin sitäkin, että miksi hän minusta kiinnostui. Joitain syitä tuossa jo tulikin, mutta yksi iso tekijä oli kai sekin, että en näyttänyt itse kiinnostustani. Mitenpä olisin edes voinut, koska sitä ei ollut. Mutta jos hän olisi ollut sellainen, josta olisin ollut kiinnostunut, niin en usko, että juttelustamme olisi tullut kovin pitkäkestoista. Olisin kuitenkin alkanut kuolaamaan ja homma olisi kaatunut siihen.

Voihan syy olla myös siinä, että minä tosiaan olen naisille potentiaalinen mies siinä kuin kuka tahansa muukin. Itse tätä vaan on taustani huomioiden vielä vähän vaikea tajuta. Tuollaiset illat ovat juuri itsetunnon kannalta tärkeitä ja opettavaisia. Olin hirveän tyytyväinen kotiin tultuani, vaikka enpä tiedä olisiko pitänyt olla. Vähän jäi sellainen maku suuhun, että onko minusta tullut liian ronkeli, mutta en usko sitäkään. Keskiviikkona nimittäin näin kaupassa yhtä tyttöä, johon olin muutama vuosi sitten toivottoman ihastunut ja ihastuksen tunne iski päälle heti. Hänelle olisin antanut numeroni.

Tämä muutosprosessi, mikä minulla on menossa, taitaa olla kestoltaan aika paljon pidempi kuin muutaman vuoden. Ties kuinka kauan se vielä kestää. Ehkä vuoden, kymmenen vuotta tai koko elämän ajan. Valmista ei varmaan tulekaan koskaan, vaan aina törmään uusiin ja yllättäviin asioihin, joihin en oikein tiedä, miten suhtautua. Nyt tuli kuitenkin annettua ihan reilut ja rehelliset pakit naiselle, vaikka en sitä suoraan sanonutkaan hänelle, että en ole kiinnostunut. En osannut sanoa. Tavallaan on myös tylyä huomata, että omilla estoillani saattaakin olla paljon suurempi osa naisettomuudessani kuin olen itselleni aiemmin myöntänyt. En anna kenelle tahansa mahdollisuutta, koska olen mm. aiempien ihastusteni kautta tehnyt itselleni selväksi sen, millaisista naisista pidän. Ja se asia sitten myös on niin, kun olen kerran niin päättänyt. Jukuripää.

Heräisin kelloradion mennessä päälle noin vartin yli seitsemän aamulla. Minua väsyttäisi luonnollisesti paljon siihen aikaan aamusta, mutta radiosta kuuluva hyvä musiikki ja perjantai piristäisivät nopeasti mieltä. Nousisin ylös hymyillen, virkistyisin nopeasti ja lähtisin aamutoimien jälkeen töihin. Työpäivän jälkeen alkava viikonloppu olisi jo mielessäni. Varsinkin, kun illasta tulisi mukava.

Työpäivä menisi suunnilleen normaaleja latuja pitkin. Hirveä kiire ei vaivaisi, mutta tekemistä kuitenkin riittäisi sen verran, että aika kuluisi nopeasti ja viikonloppu olisi koko ajan lähempänä. Lounaspaikassa syömäni kohtuullisen suuri spagettiannos saisi minut joksikin aikaa väsyneeksi, mutta väsymys kaikkoaisi, kun kännykkäni piippaisi tekstiviestin merkiksi vähän ennen iltapäivän kahvitaukoa.

"Käykö se, että nähdään illalla? Voisin tulla puoli kasilta sun luokse :)"

Viesti olisi Marikalta, jonka kanssa olisi edellisellä viikolla ollut alustavasti puhetta, että näkisimme perjantaina. Viestin lukemisen jälkeen odottaisin entistäkin innokkaammin viikonlopun alkua. Näpyttelisin empimättä vastauksen:

"Sopii hyvin. Nähdään illalla ;)"

Töiden jälkeen jäisi muutamia tunteja aikaa yksinoloon ja lepäilyyn. Söisin kevyesti, peseytyisin, kävisin kenties lyhyen aikaa unten mailla ja odottaisin innostuneena iltaa. Mieleeni hiipisi väkisillä edellisellä viikolla Marikan kanssa vietetty täydellisesti onnistunut yhteinen ilta.

Marika tulisi sovittuun aikaan. Samalla, kun ovi kolahtaisi kiinni, pääsisivät molempien halut valloilleen. Olisimme toisissamme kiinni kuin yhteisestä sopimuksesta. Edellisestä kerrasta ei olisi kuin viikko, mutta sekin olisi sen verran pitkä aika, että halut olisivat kasvaneet äärimmilleen. Minkäänlaisia kyllästymisen oireita ei olisi havaittavissa. Rakastelisimme pitkään ilman kiirettä ja huolia. Seksisuhteen hyvät puolet tulisivat esille juuri siinä, etteivät arkisen yhteiselon murheet tulisi häiritsemään makuuhuoneleikkejä. Seksi olisi aivan ihanaa ja tuntuisi jälleen edellistä kertaa nautinnollisemmalta.

Olisimme tapailleet Marikan kanssa samoissa merkeissä säännöllisesti jo puolen vuoden ajan ainakin kerran viikossa ja yleensä useamminkin, joten molemmat olisivat jo oppineet tuntemaan toisen kunnolla ja tietäisivät, mistä toinen pitää. Alun jännittämiset olisivat jääneet taakse, mutta koska emme näkisi toisiamme päivittäin, niin tietty tuoreus olisi säilynyt. Kumpikaan ei tuntisi toista kohtaan rakkauden tuntemuksia, mutta muunlaisia tunteita olisi mukana jokaisella kerralla. Kumpikin pistäisi parastaan ja pitäisi toisen tyytyväisenä. Alunperin olisimme tavanneet toisemme eräällä netin deittipalstalla. Lyhyehkön kirjoittelun jälkeen olisimme tavanneet kasvotusten ja edenneet jo ensimmäisenä iltana harrastamaan seksiä.

Kun molempien seksuaaliset tarpeet olisi tyydytetty, juttelisimme vielä hetken aikaa sängyllä makoillen. Koska harrastuksemme olisivat samankaltaisia ja olisimme luonteiltamme tarpeeksi samanlaisia, olisimme jo alusta lähtien saaneet aikaan myös kivoja juttutuokioita hyvän seksin lisäksi,. Puhuisimme niin sanotusti samaa kieltä. Yhteinen aikamme olisi aina ollut hirveän mutkatonta, koska molemmat haluaisivat suhteelta juuri samaa - pelkästään seksiä ja läheisyyttä tasapaksun arjen vastapainoksi. Yhden kerran olisimme käyneet yhdessä elokuvissa, mutta silloin olisi ollut kyse enemmänkin sattumasta kuin suunnitelluista treffeistä. Puheeksi olisi vain tullut, että molemmat olisivat olleet joka tapauksessa aikeissa mennä katsomaan saman elokuvan. Silloin olisimme poikkeuksellisesti viettäneet yhteistä aikaa muualla kuin lakanoiden välissä.

Lopulta sopisimme, että näkisimme seuraavan kerran tiistaina hänen luonaan. Olisimme toimineet koko suhteemme ajan niin, että toimisimme vuorotellen vuoteen tarjoajana. Asuntomme sijaitsisivat noin kahden kilometrin päässä toisistaan, joten kulkeminen olisi helppoa eikä tapaamisten järkkäilyyn tarvitsisi kuluttaa ylenmäärin energiaa.

Hänen lähdettyään laittaisin saunan päälle. Kävisin illan päälle saunassa ja menisin sen jälkeen parvekkeelle juomaan muutaman tölkillisen alkoholia. Lähes trooppisen lämmin ja juuri sopivasti pimentynyt elokuinen ilta saisi fiilikseni vain kohoamaan. Viikonloppuni olisi alkanut täydellisellä tavalla. Kello olisi jo pitkästi yli puolen yön, kun palaisin sisätiloihin. Etsisin digiboksin kovalevyltä jonkun katsomattoman elokuvan ja laittaisin sen pyörimään. Nukkumaan ei olisi mitään kiirettä, koska aamulla saisin nukkua niin pitkään kuin haluaisin. Heräämisen ajankohdan päättäisin vain minä itse eikä kukaan muu. Nauttisin vielä yöllisestä elokuvahetkestä ja tuntisin samalla, kuinka seksin, saunan ja alkoholin yhdistelmä olisi tehnyt kroppani ja mieleni täysin rentoutuneeksi. Tuntuisi siltä, että sen paremmin eivät asiat sillä hetkellä voisi enää olla. Päivä olisi tarjonnut paitsi toisen ihmisen läheisyyttä, niin myös omaa rauhaa ja tilaa omille ajatuksille, joita pitkän viikon päätteeksi erityisesti kaipaisin.

----

Luonnollisesti toivon, että voin joskus vaihtaa otsikkoon "kuvitelma" -sanan tilalle jonkun muun sanan (esimerkiksi "todellinen") ja lisäksi lopettaa tuon konditionaalin käytön.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen on jälleen ollut normiolotila. Yksinäisyys ei ole enää vaivannut, vaan olen nauttinut omasta rauhasta ja yksinolosta sen mitä sitä omaa aikaa on ollut. Seksin kaipuu ei tietenkään ole minnekään kadonnut (tarvitseeko sitä edes mainita erikseen?), mutta yleistä seuran kaipuuta ei ole. Johan minä ajattelinkin, ettei niin voisi käydä, että yksinäisyys alkaisi vaivata. Elokuu lämpimine, pimeän romanttisine iltoineen on ollut ennenkin aikaa, jolloin tuo kumma olo iskee päälle oikein voimalla, mutta sinne on vielä pitkä aika.

Otinpa sitten tällä viikolla yhden ison selkävoiton, kun vaatteiden osto-operaationi tuli onnelliseen päätökseen. Ei se helpolla tullut, mutta tuli kuitenkin. Riippuu vähän miten laskee, mutta kyllä minä 3-4 eri reissua tein vaateliikkeisiin juhannuksen jälkeen. Ei ollut nautinnollisia reissuja ne, mutta lopputulos on, että olen saanut hankittua farkut, kahdet shortsit, kaksi t-paitaa ja sandaalit. Sandaalit ja t-paidat olivat vielä helppoja nakkeja, mutta housupuoli ei niinkään. Farkutkin piti käydä vaihtamassa, kun ei osunut koko kohdalleen, vaikka ne vielä kaupassa tuntuivat juuri sopivilta. Shortsien nykymalleista kitisin jo viimeksi, joten ei niistä enempää. Annoinpa sitten periksi ja ostin sekä lyhyempi- että pidempilahkeiset shortsit. Niitä helteellä etsiessä olikin pinna tiukalla, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko sittenkään?

Muihin ostoksiin nimittäin olen tyytyväinen (etenkin farkkuihin), mutta shortseista en ole vielä varma. Nyt onkin sitten mennyt tämä viikko siten, että vähän väliä on pitänyt hypistellä niitä shortseja ja miettiä, että onko nämä nyt varmasti hyvännäköiset ja toimivat. En osaa vielä sanoa, mutta luulen tehneeni kohtuullisen hyvät kaupat. Hiton tyytyväinen mieli kyllä tuli, kun viimein kaikki tarvittava oli ostettu. Se kuitenkin on kaihertanut mielessä jo toista kuukautta. Erityisen helpottunut olen, että nyt minun ei tarvitse vilkaistakaan vaatekauppoihin päin ennen talvea. Jotain on jo mielessä, mitä tarvitsen syksyllä ja talvella, mutta edes minä en viitsi siitä repiä stressiä tässä vaiheessa vuotta. Siitäs saitte hankalat vaatekaupat. Ette pystyneet nujertamaan minua, vaan löysin kuin löysinkin etsimäni. Hah!! Siihen on kuitenkin pakko totutella, että vaatteiden ostaminen ei ole helppoa jatkossakaan niin kauan kuin yritän tehdä ostokset yksin.

Tuo onkin mulle tyypillistä, että joku typerä asia jää vaivaamaan. Torstaina oli täällä hirveä helle, lähes 30 astetta. Silloin sain sen vaateoperaation päätökseen. Vielä yhdentoista aikaan illallakin oli 25 astetta lämmintä. Ja mitä minä menin tekemään - lämmitin saunan! Ajattelin, että olisi kiva käydä saunassa ja mennä sen jälkeen parvekkeelle ottamaan muutama tölkillinen. Olihan se toki ihan kivaa ja rentouttavaa, mutta ei siinä mistään saunan jälkeisestä vilvoittelusta voinut puhua, kun oli ulkona niin kuuma. Olisi siis kannattanut siirtää saunassa käynti toiseen päivään ja vastaavasti käydä vaikka kaupungilla pyöräilemässä ja ottaa jossain patiolla yksi tai useampi. Keskustassa kun olisi ollut muutenkin ohjelmaa. Nukkumaan en seuraavana yönä kuitenkaan hirveästi pystynyt enkä edes yrittänyt sen läkähdyttävän helteen takia. Ja tuo huonosti suunniteltu torstai-ilta on sitten myös kaihertanut mielessä. Voi olla, että noin kuumaa iltaa/yötä ei enää tule tänä kesänä ja minä menin sen käyttämään noin. Typerys.

Huomaa, että elämässäni ei tällä hetkellä kovin kummoisia tapahtumia ole, kun on aikaa tuollaisten miettimiseen. Toivottavasti tänä kesänä sentään tapahtuisi jotain ennalta arvaamatonta ja yllätyksellistä.

Tämä alkoi jo viikko sitten ja koko juhannus tuntui siltä kuin olisin ainoa ihminen maailmassa. Kuin mies, josta kukaan ei tietäisi mitään ja jonka olemassa oloa ei huomattaisi. Olinkin osan juhannuksessa yksin, mutta kävin kyllä aattona baarissa ja juhannuspäivän olin koko päivän lapsuuden kodissa, joten eihän se oikeastaan ollut edes kovin yksinäinen viikonloppu. Mulle kun on ihan normaalia - etenkin talvisin - myös sellainen, että perjantaina lyön oven kiinni tullessani töistä kotiin ja seuraavan kerran avaan sen maanantaina aamulla lähtiessäni töihin. Ja koko viikonloppuna en puhu kenellekään mitään edes puhelimessa. Juhannusviikonloppu ei ollut sellainen.

Myöskään meneillään oleva viikko ei ole ollut sellainen, mutta silti olen tuntenut itseni oudon yksinäiseksi. En niinkään häiritsevällä tavalla, mutta tuntenut kuitenkin. Ei siihen pitäisi olla mitään syytä, koska tällä viikolla on vapaa-aikani ollut tätä päivää lukuunottamatta poikkeuksellisen aktiivista. Olen jopa käynyt kahtena päivänä ostoksilla!! Farkkuja ja shortseja en ole jaksanut etsiä, mutta muuta erittäin tarpeellista olen löytänyt ja vieläpä aika helposti :)

Ehkä olotila johtuu myös tästä ilmasta. Aamullakin olisi pitänyt olla hanskat kädessä, kun ajoin pyörällä töihin, mutta arvatkaapa vaan antaako mulla sisu periksi laittaa hanskoja käteen tähän aikaan vuodesta. Ei tosiaan, olenhan periaatteen mies, jonka periaatteisiin kuuluu se, että viikko juhannuksen jälkeen on kesä, vaikka mittari näyttäisi mitä tahansa ja vaikka kuinka tuntuisi välillä syksyiseltä. Ja pukeutumiseni luonnollisesti noudattelee periaatettani. Tai sitten olen vain liian väsynyt. Töissä ei ole kiireistä aikaa, mutta valoisat yöt on tehty valvomista varten (toinen periaate), joten yöunet ovat olleet sellaista reilua kuutta tuntia. Pidempäänkin voisin nukkua eikä lyhyet unet johdu siitä, etteikö nukuttaisi, mutta tulee vaan valvottua ja nautittua keskikesästä.

Jospa tämä onkin vain joku väliaikainen yksinäisyyden puuska. Tuskin sentään pysyvä olotila. Eihän sellainen sopisi miehelle, joka nauttii yksinolosta ja on luonteeltaan puolierakko. Ääh... turhaa vuodatusta. Yksinäisyyden aiheuttama hämmennys ei ole mitään siihen verrattuna, kuinka paljon kehoni ja mieleni kaipaisi tällä hetkellä seksiä. Toki senkin puute liittyy olennaisesti yksinäisyyteen. Kylläpä seksi piristäisikin vaikkapa tätä iltaa. En osaa edes haaveilla, miten mukavalta se nyt tuntuisi.

Elämässäni on tapahtunut kevään ja alkukesän aikana paljon. Ainakin jos menneitä kuukausia tarkastelee minun mittakaavassani. Yleensähän mulle ei tapahdu juuri mitään, mutta nyt on tapahtunut paljonkin. Kaksi toukokuista seksikertaa olivat toki oma tarinansa. Mutta myös naisasioiden ulkopuolelta on positiivista kerrottavaa.

Olen nyt jonkin aikaa ollut uudessa työpaikassa. Olin hiton ylpeä itsestäni, että tulin valituksi ison hakijamäärän joukosta. Vielä eletään sen verran alkuvaihetta, että on hankala sanoa tarkalleen, millaisia fiiliksiä työ pidemmän päälle aiheuttaa, mutta alku vaikuttaa ainakin ihan hyvältä. Päivät on olleet pääsääntöisesti mukavia, ja työkin on riittävän haastavaa ja sellaista kuin kuvittelin sen olevan. Vaikuttaa se yleisiin fiiliksiin hirveästi, että kokee tekevänsä työkseen jotain järkevää. Edellinen, lyhyeksi jäänyt työ kun ei sitä ollut, vaan kuten tännekin aiemmin kirjoittelin, se oli täyttä pakkopullaa. Tästä työstä tuskin sellaista tulee, vaikka ei tämä sentään yhtä mukavaa ainakaan vielä ole kuin ne hommat mitä tein vuosi sitten. Iso petraus kuitenkin edelliseen työpaikkaan.

Ilolla on tervehdittävä myös sitä, että nyt olen ensimmäistä kertaa töissä paikassa, jossa työyhteisö on naisvaltainen. Eli sitä tavallaan tarkoitan tuolla otsikolla ja siksi tästä täällä kerron :) Sehän toki avaa uusia mahdollisuuksia myös siviilielämään, kun ei tarvitse katsella päivästä toiseen pelkkiä karvaisia miehen köriläitä. Onneksi niitä ukkojakin kuitenkin on, etten joudu olemaan yksin ison naislauman keskellä. Se voisi käydä turhan raskaaksi. Niin vähän aikaa olen vielä ollut tuossa paikassa, että en ole sen syvällisemmin ehtinyt näihin naisiin tutustua ja alkuun on totisesti muutakin tekemistä kuin alkaa flirttailemaan. Ihan hyvin olen kuitenkin tullut juttuun. Ja on siellä muutama nainen, jotka miellyttävät ulkonäöllään ja olemuksellaan kovastikin silmääni. Tässäkin on vaan taas se sama vanha virsi - sinkkujen määrä on vähäisempi kuin varattujen.  

Uskon, että mikäli hommat töissä jatkuvat samaan malliin, niin tulen olemaan jatkossa aika paljon positiivisempi, kun nämä asiat ovat taas kunnossa. Vaikka työ onkin vain yksi osa elämää, niin kyllä se vahvasti rytmittää arkea. Jos siellä on murheita tai ei ole tyytyväinen oloonsa, niin se vaikuttaa myös vapaa-aikaan. Kieltämättä kyllä tunnen pientä ahdistusta siitä, että kesälomasta ei tänä kesänä ole tietoakaan. Olisihan se ollut kiva.

Toukokuisia seksikokemuksia on edelleen tullut mietittyä useasti. Vaikka ne olivatkin onnistuneita ja nautinnollisia hetkiä, niin yllättävän vaisu ja tyhjä olo niistä jäi. Nyt voin jo aidosti sanoa olevani tuota mieltä, kun aikaa on kulunut muutama viikko ja olen saanut asiaa makustella. Kai ne sitten olivat vain seksiä ja vain sellaista tunteetonta suorittamista. En edes osaa sanoa, miten reagoisin, mikäli se nainen ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi kolmatta kertaa. Kyllä kai sitä tuntisi ylpeyttä siitä, että toinen olisi halukas, mutta saattaa silti olla, että kieltäytyisin. Siis mitä!!! Minä kieltäytyisin seksistä! Ehkä niin tosiaan kävisi, vaikka se uskomattomalta tuntuukin. Seksi kiinnostaisi kyllä edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Halut ovat vähintäänkin ennallaan ja jos mahdollista, niin jopa vähän kasvamaan päin. Tuntuma on vaan sellainen, että hänen kanssaan en välttämättä enää kolmannesta kerrasta innostuisi.