Hän: Saanko udella sen verran, että kuinka pitkä on pisin suhde mikä sulla on ollut?

Minä: *vaivautunutta hymähtelyä*

Hän: Onko yli vuoden?

Minä: No ei tässä oo juuri... eipä oo ollu mitään suhteita tai mitään...

Hän: Etkö muka oo seurustellut koskaan? Tai siis etkö oo koskaan asunu kenenkään naisen kanssa yhdessä?

Minä: En tosiaan oo asunu. Siitä ei tulis yhtään mitään. Ei onnistuis. Mää oon aivan liian itsekäs sellaiseen.

Hän: Etkö sää sitten kaipaa naista?

Minä: Kaipaan, kaipaan totta kai. Tai siis kaipaan läheisyyttä, mutta en mää mitään parisuhdetta kaipaa ainakaan nyt.

Hän: Siis haluat vain seksiä?

Minä: Niin... tai en pelkästään seksiä. Mutta en kyllä mitään seurusteluakaan halua.

Hän: Eli haluat pelkkää seksiä.

Minä: En. Voiskai sitä muutakin tehä kuin harrastaa seksiä. Mutta mitään vakavaa en nyt halua. Sellaisen vakituisen jutun kuitenkin, jonka kanssa vois tavata muutaman kerran viikossa ja hoitaa hommat. Ja tehdä tietenkin sitten jotain muutakin. En minä nyt sitä tarkoita, että pelkästään pantaisiin. Semmoisen semivakavan jutun tyylisen...

Hän: Muutaman kerran viikossa vain??

Minä: Tai kolme tai neljä tai viisi. Ihan miten vaan, ei siihen ois mitään sääntöä olemassa. Silloin kun kumpikin haluaa ja on aikaa.

Hän: Silloin kun ite kiinnostun jostain miehestä, niin haluan olla sen kanssa koko ajan enkä vaan muutaman kerran viikossa. Ja nimenomaan olla sen kanssa enkä vaan soitella.

Minä: Tuommonen 24/7 touhu ei sopis mulle ikinä. Pitäis vaan löytää nainen joka ajattelis samalla tavalla kuin minä. Netissä oon kyllä joskus törmännyt samoin ajatteleviin, mutta ei niistä jutuista oo tullu mitään. Ne on kai löytäneet komeamman miehen.

Hän: Etkö muka ihan oikeasti haluais parisuhdetta?

Minä: En.

Hän: Jonkun naisen on täytynyt loukata sua tosi pahasti, kun ajattelet noin. Onko?

Minä: Ei, tosin oon mää aina ruukannut ihastua vääriin naisiin.

Hän: Sua on loukattu joskus niin pahasti, ettet oo toipunu siitä vieläkään. Etkö sitten haluais lapsiakaan koskaan?

Minä: Enpä taida haluta. Mää jotenkin vastustan sellaista säännön mukaista meininkiä, että pitäis hommata ensin koulutus ja työpaikka ja alkaa sen jälkeen perustamaan perhettä. Sehän on jotenkin kauhean teennäistä, että yht´äkkiä muka löytäis jonkun entuudestaan tuntemattoman ihmisen ja alkais sen kanssa suunnitteleen loppuelämää. Eihän se vaan voi toimia.

Hän: Kauhean kylmää ajatella noin.

Minä: Eipäs oo, ei siinä oo mitään kylmää.

Hän: Sää oot kyllä ihan kamala mies. En halua enää jutella sun kanssa.

Minä: *hämmentynyt ja sanaton*

----------

Tällaisen keskustelun kävin baarissa. Mainittakoon, että keskustelukumppani oli entuudestaan tuttu nainen. En siis ihan oudolle alkanut tilittämään. Keskustelu kokonaisuudessaan kyllä kesti lähes tunnin ja sen aikana puhuttiin paljon myös 'hänestä', mutta en alkanut niitä tähän kirjoittamaan, kun eihän ne mun blogiin kuulu. Muakin koskevaa osiota on karsittu aika rankalla kädellä, koska ei ole tarkoitus kirjoittaa romaania :) Oleellisen kai kuitenkin sain tuohon laitettua. Yllättävänä asiana tuossa tuli esiin tuo, kun hän ajatteli, että taustalla ajattelutapaani olisi se, että joku nainen olisi loukannut minua pahasti aiemmin ja olisin sen vuoksi menettänyt täysin luottamukseni naisiin. Eipä hänellä tainnut käydä mielessäkään, että taustalla onkin suurimpana syynä kokemattomuus.

Iso on savotta edessä, jos ei mieli ala muuttumaan - ja onhan se iso vaikka muuttuisikin.

Pakko kirjoitella, kun on jäänyt kaihertamaan mieleen. Oltiin loppuviikosta työporukan kanssa ns. virkistyspäivillä laivalla ja ulkomailla. Kiva reissu :) Tässä kuussa on ollut itse asiassa toinenkin työpaikan iltama ja sekä siitä että tämän viikkoisesta reissusta on jäänyt muutamia asioita mieleen myös näistä nais/mies-hommista. Joidenkin käytyjen keskustelunpoikasten myötä minusta taas tuntuu, että tiedän naisten ajattelutavasta vähän enemmän. Siitä riittäisi kirjoiteltavaa useampaankin tekstiin, mutta saa nähdä jaksanko niitä alkaa raapustamaan. Yksi sellainen aika selkeä asia ainakin kävi ilmi, että ei tätä minulla tällä hetkellä vallalla olevaa ajattelutapaa ole liikkeellä kovin yleisesti.

Mutta ei nyt jaksa noista yleisistä sen enempää. Pitää purkaa sitä, mikä jäi kaihertamaan. Tapahtui noin kahden aikaan torstaiyönä ja alkoholin vaikutus oli sitä luokkaa, että ihan täysin kirkas ei muistikuva ole, mutta pääpiirteissään kyllä. Mulle vähän niin kuin laitettiin jauhot suuhun, vaikka en sitä edes heti tajunnut. Yksi hyvä työkaveri (nainen) sai tämän aikaan. Hän alkoi siinä kaverinsa kanssa puhua, että oisko aika mennä nukkumaan ja etenkin se kaveri oli jo innokas lähtemään. Se sai sitten houkuteltua tämän mulle hämmennyksen aiheuttaneen naisen mukaansa. Ennen sitä hän sanoi aika sanatarkkaan näin:

"… voiskai sitä jo lähteä kun ei täällä oo muita kuin Jussi, joka mua tanssittais. Tigerkin missas oman tilaisuutensa” Siis ei se mua tuolla nimellä sanonut, mutta en minä nyt tähän omaakaan nimeäni laita :) Minä siihen sitten tokaisin jotain, että nyt en oo oikein mukana. Hän vastasi taas siihen suunnilleen, että ’no et näköjään, on huomattu’.

He olivat jo matkalla hissillä hotellihuoneeseen, kun tajusin, että hän kaikesta päätellen oletti minun hakevan häntä tanssimaan illan aikana ja oli valomerkin lähestyessä ainakin vähän pettynyt etten ollut niin tehnyt! Mitä muuta tuo kommentti olisi voinut tarkoittaa? Siellä tosiaan työyhteisön kesken tanssijalka vipatti ja porukka tutustui paremmin (ja lähemmin) toisiinsa.

Tämä kyseinen nainen on kihloissa eli ei siihen mahdolliseen tanssimiseen mitään seksuaalista värinää olisi liittynyt. Hän kyllä kävi muiden miesten kanssa tanssimassa ja vaikutti innostuneelta parketille menijältä. Jännä muuten, että kaikki varatut siellä ramppasivat jatkuvasti, mutta sinkut istuivat tiukasti pöytien ääressä juomiensa kanssa. Ainoastaan silloin kun tuli biisi, jonka tahdissa pystyi ”hytkymään” olimme myös me sinkut lattialla.

Lisäksi hän on toinen niistä henkilöistä, joka mua on opettanut uuteen työhöni ja opastaa vieläkin lähes päivittäin pulmatilanteista eteenpäin. Meillä on kyllä ollut hiton hyvät välit, mutta tuntuu tavallaan siltä, että ei sellaiset, että olisin häntä tanssimaan hakenut. Heh, ihan kuin tanssimassa käymisessä olisi jotain kummallista ja sellaiseen vaadittaisiin tietynlaiset välit. Ei esimerkiksi hänen mielestään varmasti olekaan eikä vaadita, mutta minulle kokemattomana se on iso juttu edelleen. Ei mulla tosiaan käynyt mielessäkään illan aikana, että hän olisi halunnut minun vievän itsensä lattialle ja odotti minulta sellaista. Siksi en edes heti tajunnut tuota heittoakaan, koska se tosiaan tuli niin yllättäen. Hän oli varmasti viimeisiä naisia keneltä olisin tuollaista kommenttia odottanut. Outoa sanoa näin, vaikka hän on kuitenkin työpaikkamme naisista se, johon olen parhaiten tutustunut. Odottikohan hän, että kiitokseksi siitä, että hän on minua opettanut työasioissa tanssittaisin häntä? Vaikea ajatella niin, koska minun mielessä on edelleen vallalla ajatustapa, jossa nainen on se, joka päättää mitä tehdään eikä mies. Mnun olisi siis vissiin pitänyt tehdä aloite tai jotain eikä odottaa häneltä mitään lupaa edetä... toki olisin hänet mielelläni vienyt tanssimaan, jos vain olisin tiennyt hänen ajatuksistaan.

Kännissä ihmiset kertovat, mitä ajattelevat, joten sitä en epäile etteikö hän tarkoittanut mitä sanoi. Jos siis olisin jossain vaiheessa tanssiinkutsun esittänyt, niin ei olisi tarvinnut pettyä. Se torjutuksi tuleminenhan siellä kummittelee tällaisissa asioissa aina taustalla. Vajoaisin varmaan maan rakoon häpeästä, jos vastaus olisikin kieltävä. Ottaisi aika koville. Ajattelisin heti automaattisesti, että ajattelematon eleeni aiheuttaisi pitkäaikaisen särön, mikä vaikuttaisi ehkä jopa päivittäiseen työntekoon ja vaikeuttaisi esimerkiksi kontaktin ottamista työasioiden takia.

Kai minä sitten alitajuisesti koen jopa tanssimaan hakemisen vonkaamiseksi, vaikka se ei sitä olekaan. Ja vonkaamisesta on jäänyt niin huonot muistot, että en halua sellaisia fiiliksiä enää kokea koskaan. Silti kun järkevästi asiaa ajattelee, niin ei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että pyytää naista fiksusti käyttäytymällä ja kohteliaasti tanssimaan. Siinä ei ole mitään pahaa edes silloin, kun nainen on varattu. Etenkin, kun esimerkiksi tässä tapauksessa nainen oli käynyt illan aikana useasti lattialla muiden kanssa ja osoittanut siten, ettei kihlat haittaa. Musta on tullut hiton arka. Olen taas alkanut pelkäämään epäonnistumisia. En halua ajautua tilanteisiin, joissa voisin rikkoa itseni.

Yksi syy, miksen itse ollut koko iltana kovin innokas tanssimaan oli myös se, että baarin musiikki oli aika pitkälti hieman vanhempien ihmisten suosikkimusaa ja tanssiminen olisi tarkoittanut siis perinteistä lavatanssia eikä mitään ”nojailua” limudiskon tyyliin. Ja mulla kun tanssitaito ei mikään häävi ole. Toki siinä vaiheessa iltaa sillä ei tosiaan olis ollut mitään väliä eikä siellä kukaan mikään parkettien partaveitsi ollut muutenkaan :) Siinä mielessä ei olis tarvinnut yhtään hävetä. Tekosyy.

Pakko myöntää: harmittaa! Töppäsin. Tuo episodi oli oikeastaan ainoa isompi kupru muuten niin kivassa paripäiväisessä. Toisaalta se myös hiveli itsetuntoa. Että joku nainen oikein odotti minun esittämää tanssikutsua. Ihan kiva juttu, mutta vielä kivempi olis ollut jos olisin osannut lukea sanattomia viestejä, mikäli sellaisia illan aikana tuli. Ei hänelle kuitenkaan asiasta mitään pahaa mieltä jäänyt ja tuskin ajatteli mitenkään sillä tavalla, että pitäisin häntä jotenkin epämiellyttävänä ja en sen vuoksi hakenut tanssimaan. Luulen, että hän ymmärsi, että en vaan tajunnut. Ainakin perjantaina poristiin ihan normaalisti enkä huomannut mitään erikoista. Ja tuleehan näitä bileitä myös jatkossa. Ensi kerralla osaan lukea sanattomia viestejä ja vien tämän naisen tanssimaan.

Muistan hyvin milloin ostin paketin. Elämäni ensimmäisen. Se oli joulukuu vuonna 2004. Meillä alkoi samana päivänä koulusta joululoma ja illalla oli luokan kesken pikkujoulut. Kävin koulun jälkeen Raksilan Citymarketissa ostamassa juomaa iltaa varten. Sattuipa sitten silmiini myös varmuusvälineitä.

Meidän luokalla oli yksi nainen, keneen olin pikkaisen ihastunut. Kai minä jotenkin kuvittelin tyhmästi, että hän saattaisi olla minusta jossain määrin kiinnostunut. Oltiin kuitenkin tultu hyvin toimeen syksyn aikana ja ehkä meillä oli ollut (omasta mielestäni) välillä myös pienen pientä flirtin poikasta ja sellaista hyvänoloista jutustelua. Typeryyksissäni sitten siinä marketissa ajattelin, että ostetaan nyt tuommoinen 5 kappaleen paketti Magiceja, jos vaikka kävis sellainen säkä, että tuon naisen kanssa jotain tapahtuisi illalla. Tai jos ei hänen, niin sitten jonkun muun.

Senkin muistan, kun katsoin jo ostaessani kondomien parasta ennen -merkintää. Se näytti sellaista ajankohtaa kuin 02/2009. Siinä itsekseni hymähtelin, että kun ne kerran noin kauan ovat käyttökelpoisia, niin eivätpä ainakaan mene hukkaan, vaikka ei juuri pikkujouluiltana tuliskaan käyttöä. Reilun neljän vuoden aikana tulisi taatusti sen verran harrastettua seksiä, että siinä vaiheessa, kun nämä kumit menisivät vanhaksi, olisi ne käytetty jo aikoja sitten. Ja nimenomaan naisen kanssa eikä pelkästään itsekseen harjoituksen vuoksi.

Se reilu neljä vuotta on nyt kulunut. Kaksi kortsua on vielä tuosta paketissa jäljellä. Kaksi olen käyttänyt ihan itsekseni ja yhdelle oli käyttöä silloin kun menetin poikuuteni. Tokihan harrastin seksiä pariin kertaan myös viime toukokuussa, mutta kuten olen täälläkin kirjoitellut, silloin en ollut yhdynnässä, joten kondomeillekaan ei ollut tarvetta.

Varmaankaan ei ole kovin järkevää noita kahta jäljellä olevaa kumia käyttää, jos tässä vielä joskus pääsee touhuileen. Parempi kai ostaa tuoreita, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Vai kannattaako ostaa? Voi olla taas neljän vuoden päästä käyttämättömiä ja vanhaksi menneitä kumiukkoja laatikossa. Varmuuden vuoksihan niitä olisi toki hyvä olla, ettei ainakaan siitä jäisi mitään kiinni. Olispa aika noloa, jos joskus muuten menisi kaikki nappiin, mutta homma kaatuisi kondomien puutteeseen. Voiskohan tässä toteutua vanha perussääntö, että silloin kun ei ole johonkin asiaan varautunut, niin se on heti ajankohtainen. Eli jos en ostaisikaan uusia kumeja, niin jospa kävisikin siten, että heti seuraavalla baarireissulla tapahtuisi jotain. Ja sitten olisi se ongelma, ettei olisi kumeja mukana :) Heh, melkoinen noidankehä. Olen kuitenkin ollut sen verran luottavainen ja varautunut, että aina baariin mennessä olen yhden kortsun ottanut matkaan - eipähän ainakaan tosiaan jäisi siitä kiinni!

Ai niin, miten kävi joulukuussa -04 sen naisen kanssa, kenen ajattelin olevan kiinnostunut itsestäni? Eihän se tietenkään tullut koko pikkujouluihin, oli ollut muuta menoa. Se siitä sitten. Toki minulla oli hänen kanssaan hyvät välit koulun loppuun asti, joten ei siinä mielessä mitään valittamista. Mihinkään kaveruutta pidemmälle ei kuitenkaan koskaan edetty ja nyt ei olla nähty moneen vuoteen.

Aioin kirjoittaa tänne, kun jotain tapahtuu. Ei mulle sinänsä mitään ole tapahtunut, tasaista arkea on ollut ja kevättä odotellaan. Mutta jotain pientä sentään sain tänään aikaiseksi.

Niin, että mitä sitten? Kuvia, kuvia! Olenhan täälläkin lukemattomat kerrat marissut sitä, ettei mulla ole itsestäni kunnollisia ja itseni näköisiä kuvia. Nyt on edes jonkinlaisia. Ostin hiljattain uuden puhelimen, jossa on kamera. Yleisesti olen kyllä ollut puhelimen kameralla otettujen kuvien laatuun aika pettynyt, vaikka luulisi, että 2 megapikselin kameralla saisi kunnollista jälkeä. Melkoisen rakeisia silti ovat kun koneelle siirtää.

Teinpä nyt kuitenkin sen mitä on pitänyt tehdä. Vähän valmistelin itseäni kuvauksia varten ja räpsin jonkin verran kuvia kameran itselaukaisutoiminnolla. Pitihän siinä aikansa tähtäillä ennen kuin alkoi olla edes siellä päin, mutta en minä lopputulokseen ole yhtään pettynyt. Sain otettua puolenkymmentä ihan mukiinmenevää kuvaa itsestäni. Ja yhtä lukuunottamatta myös hymyilin niissä kuvissa, vaikka tiedän hyvinkin, että hymyily ei ole vahvin puoleni. Se jopa näytti hymyltä eikä miltään väkinäiseltä irvistykseltä. Hauskoja asioita kun yritti miettiä siinä samalla, niin ei ollut niin hankalaa.

Mitä minä sitten teen niillä kuvilla? Jaa-a... vuosi sitten tai vielä viime kesänäkin niille olisi ollut enemmän tarvetta, kun haku oli kovemmin päällä. Tänään oli uutisissakin juttua, että "perinteiset" deittipalvelimet ovat menettäneet suosiotaan ja esimerkiksi Facebook on vallannut niiltä sijaa seuranhakupaikkana. Sen olen kyllä pannut itsekin merkille. Ei ole enää sellaista määrää deitti-ilmoituksia kuin aiemmin. Seksinhakuilmoituksia (joita siis valitettavasti edelleen ensisijaisesti bongailen) on sitäkin vähemmän. Tai on jonkin verran niitä salarakkaan hakijoita, mutta ne eivät mua nappaa. Tuo Facebook on taas sitten oma maailmansa. Olen minä sinnekin kyllä rekisteröitynyt ja yrittänyt välillä käydäkin, mutta ei se tunnu omalta paikalta. Tuntuu epävarmalle miehelle liian avoimelta paikalta etsiä sitä kautta seuraa, kun siellä ei voi olla nimimerkin suojissa aluksi. Liian hurjaa ;)

Ehkäpä tässä kevään koittaessa alkais olla enemmän liikehdintää joka paikassa. Pitäähän mun päästä kokeilemaan tehoavatko uudet kuvat vai ovatko ne yhtä vaisuja kuin entiset.

Tämä blogi ottaa nyt uuden suunnan. Tai on oikeastaan jo ottanut viime kuukausina. Päivitystahtihan on vähentynyt ihan olemattomiin eikä voi enää puhua ainakaan mistään päiväkirjasta. Muutos tulee nyt siihen, että luultavasti jatkossa tulen kirjoittelemaan vieläkin harvemmin.

Tämä reilu pari vuotta, mitä olen kirjoitellut on ollut paikoin hyvinkin mielenkiintoista aikaa. Paljon olen kokenut ja mielestäni myös paljon oppinut itsestäni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että ympyrä on jossain määrin sulkeutunut ja tämä tutkimusmatka on tullut jonkinlaiseen "välimaaliin". Olen tässä tehnyt sellaisen päätelmän, että en ole elänyt niitä vuosia ennen ekaa suudelmaani missään valheessa tai vääränlaisessa elämässä. Olen elänyt hyvin paljolti sellaisessa elämässä kuin pitääkin. Sellaisessa, mistä tykkään ja missä viihdyn. En ole palannut takaisin siihen kuin osittain, mutta olen huomannut nyt sen, että elämäni ei myöskään tule lähiaikoina mihinkään muuttumaan. Se, että alkaisin nyt muka äkkiä vaikka seurustelemaan, ei ole mitenkään mahdollista. Se on ihan täysin poissuljettu asia, enkä sellaista edes kaipaisi. Sinkkuna tulen viihtymään vielä pitkään.

Sitä seurustelun kaipuuta toki on ollut aiemmin ja seurustelemattomuuden tuomaan ahdistukseen tänne kirjoittelu oli hyvä asia. Nyt tämän blogin päivittäminen ei oikein anna minulle mitään, kun ajattelen elämästä niin eri tavalla. Tai siis ajattelen sillä tavalla kuin suurimman osan elämästäni olen ajatellut, mutta siitä ajattelutavastahan olen ottanut sivuaskelia parin vuoden ajan. Ja toisaalta myös tuntuu, että kaikki vähänkään kirjoittamisen arvoiset asiat olen käsitellyt. Siis sellaiset ns. yleiset asiat, mitä nyt tulee mieleen.

Mutta silloin kun jotain konkreettista ja mielenkiintoista tapahtuu naisrintamalla, niin onpa niitä tuntemuksia kiva pohdiskella. Siksipä aion tämän blogin pitää vielä hengissä, että on sitten paikka missä mietiskellä, kun seuraavan kerran tapahtuu jotain. Ja seksin hakeminen toki on käynnissä koko ajan. Tällä hetkellä se vaan sattuu olemaan melko paljon passiivisempaa kuin on joskus ollut. Ikinähän ei voi toisaalta tietää, milloin taas tuntemukset muuttuvat samanlaisiksi kuin silloin kun tämän rustaamisen aloitin. Yhtään täytekirjoitusta en kuitenkaan enää aio kirjoittaa, vaan päivittelen kun tosiaan on jotain sellaista, jonka palavasti haluan kirjoittaa ylös. Voi olla, että tämän jälkeen seuraava merkintä tulee ensi juhannuksena tai sitten se voi tulla jo ensi viikolla - mistäpä sitä ikinä tietää, vaikka jo huomenna ihastuisin johonkin naiseen ja päässä alkaisi pyöriä vaikka ja mitä :)

Kekkereitä pitäisi olla tiedossa lähikuukausien aikana useampia, mutta katsotaan nyt kuinka monet niistä lopulta toteutuvat. Muutamat nyt ainakin. Työporukan kesken ainakin on parit, mutta vähän kyllä odotus niitä kohtaan on laskenut, kun se mun ihastus ei enää ole samassa työpaikassa eikä siis tule myöskään niihin bileisiin. Eipä tarvitse enää häntä mietiskellä. Voi olla ettei nähdä enää ehkä koskaan. Heh, jännä kyllä sanoa näin, koska tänään törmäsin häneen ohimennen. Ehkäpä siis sattumalta saatetaan törmätä myöhemminkin - vaikkapa baarissa. Pitäis kyllä saada taas edes jonkinmoinen baariputki (en tarkoita ryyppyputki) päälle. Semmoinen kuin oli kaksi vuotta sitten. Silloin kävin lokakuun ja tammikuun välillä käytännössä joka viikko ja joinain viikkoina jopa 2-3 kertaa baarissa. Kyllästyminenhän siitä seurasi. Huomasin, etten kuitenkaan ole mikään baarikärpänen eikä niillä paikoilla ole minulle hirveästi annettavaa. Välillä kuitenkin kihelmöi ja vaikka tänään en aiokaan mennä, niin viikon päästä viimeistään.

Töissä tulee välillä vaikeita hetkiä, kun keskustelu kääntyy teinivuosiin. Siellä on paljon 80-luvun alkupuolella syntyneitä ja sen ikäisillä tuntuu olevan meneillään se aika, että muistellaan teinisekoiluja ja mitä silloin tehtiin, kun kaikki vielä oli kiellettyä. Sinänsä hankalaa, kun en voi osallistua keskusteluun ja kertoa omia kokemuksiani, koska niitä ei ole. En minä siitä ole ollenkaan pahoillaan, vaikka en olekaan sekoillut, mutta oishan se hyvä, jos olis edes jotain kerrottavaa. Mutta kun ei ole. Monesti sanonkin jotain sen tyylistä, että 'olin kiltti poika eikä rellestäminen kiinnostanut' tai sitten kerron, että aika meni urheillessa. Ja sehän onkin totta. Lukioaikoina harjoituksia oli kuitenkin melkein päivittäin ja parhaina päivinä jopa kolmet. Tosissaan kun olin mukana, niin kyllä ne treenit aina jonkun bilettämisen voittivat. Olisihan toki sillekin jäänyt aikaa ja kyllä monet joukkuekaveritkin sitä harrastivat, vaikka pelaamisen ottivatkin tosissaan.

On se vaan jännä asia, kun ajattelee tarkemmin. Olin kotibileissä ekan kerran elämässäni silloin kun ala-aste päättyi (tästä olen joskus kirjoittanutkin). Ne eivät toki sen ikäisenä ole vielä mitään aikuisiän bilesiin verrattavia juttuja. Mutta olin tosiaan silloin 13 vuotta. Seuraavan kerran olin kotibileissä 24-vuotiaana. Baarissa kävin ekan kerran penkkaripäivänä eli pari kuukautta sen jälkeen, kun täytin 18. Ei sillä etteikö tähän väliin olisi mahtunut erinäisiä muita kekkereitä ja ikimuistoisia baari-iltoja, mutta kuitenkin voi miettiä, että mihin nuo kaikki vuodet tuossa välissä hävisivät?

Hävisivät ne mihin tahansa, niin silti nautin noista vuosista. Olin pääasiassa onnellinen mies ja se kai onkin tärkeintä. Muunlaista elämää ei edes kauheasti osannut kaivata, kun ei tiennyt mitä se olisi. En juuri innostunut koulukaverien perjantai-iltojen muisteluista. Joitain asioita tekisin toisin ja etenkin siinä yläasteen alkuaikoina lähinnä vapaa-ajan käytössäni tapahtui muutoksia, joita ei olisi välttämättä tarvinnut tapahtua. Turha kai niitä toisaalta enää on pohtia. Olen minä kuitenkin elänyt itseni näköistä elämää.

Ai niin, tästä pitää vielä kirjoittaa. Minulle tarjoutui nimittäin toistamiseen mahdollisuus maksulliseen seksiin. Olen luullut, että osaisin jo tunnistaa deittipalstoilla maksullisen seuran hakijat, mutta en näköjään olekaan vielä tarpeeksi harjaantunut. Vastasin ilmoitukseen, jossa haettiin seksiseuraa ja vastaus tulikin jo samana päivänä. Ikävää oli vain se, että vastaaja kysyi, kuinka paljon olisin valmis maksamaan hänen palveluksistaan. Se siitä siis. Minähän en ole valmis maksamaan seksistä.

Ei tämän blogin tarkoitus kyllä ole, että raportoisin täällä kaikista kokemuksistani, mutta olkoot. Tuleepahan kirjattua ylös ja pysyy itsekin laskuissa, jos näitä tässä sattuisi kertymään enemmänkin ;) No, tuskinpa sentään kertyy niin paljoa, ettenkö enää muistaisi kaikkia.

Niin, perjantaina sain suudella baarissa. Ihan ihme juttu. Istuskelin tanssilattian vieressä olevalla jakkaralla ja katselin ihmisten ketkuttelua. Siihen mun eteen tuli tanssimaan arviolta 15-20 vuotta mua vanhempi, mutta vielä melkoisen hyvässä kunnossa ollut nainen. Ei hän ollut ollut siinä kuin muutaman sekunnin, kun äkkiä pyysi minulta suudelmaa. Tietysti omat hoksottimet eivät pelaa noin nopeasti ja aluksi kieltäydyin ja vetäydyin taaemmaksi. Hän ei lakannut yrittämästä, vaan jatkoi maanittelua ja moitti minua, kun en uskaltanut. Minä siinä ajattelin, että mikähän tuo oikein on, mutta kun hän kohta tuli tanssilattian puolelta viereeni istumaan ja työnsi huulensa muutaman sentin päähän omistani, niin annoin mennä. Nainen oli kuitenkin yleisolemukseltaan siisti ja ns. normaalin oloinen.

Ei se ollut kuin sellainen noin kymmenen sekuntia kestänyt suudelma, mutta kuitenkin ihan kunnon kielari :) Tuntui muuten aika hyvältä, vaikka olin nähnyt suutelukumppanini ensimmäisen kerran vajaata minuuttia aiemmin. Edellisestä suudelmastani oli kuitenkin kulunut jo neljä kuukautta. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hän kiitti suudelman loputtua ja katosi ihmisvilinään. Sen koommin en häntä enää nähnyt illan aikana. Mikähän lie oli se tarve, joka hänet ajoi niin voimakkaasti hamuamaan minulta suudelmaa? Ehkäpä hän testaili viehätysvoimaansa nuorten miesten keskuudessa. 

Mukava kuitenkin huomata, että jopa minä pystyn tuollaiseen täysin spontaaniin ja ennalta arvaamattomaan juttuun. Tuonkaltaisia temppuja luullakseni suurin osa ihmisistä harrastaa jo teini-iässä. Nyt niitä putkahtelee myös minun elämääni. En toki ihan heti suostunut, vaan ensin yritin vetäytyä pois tilanteesta, mutta lopulta pystyin siihen kuitenkin. Tuskinpa olisin tuollaista tehnyt vielä kaksi vuotta sitten, vaan olisin ollut ihan hämilläni, mikäli vastaava tilanne olisi tullut baarissa eteen.

En kyllä voi käsittää, että onko vetovoimani kasvanut vai miksi baareissa on alkanut nykyisin tapahtuakin jotain. En ollut mielestäni mitenkään erikoisen näköinen; vaatteet olivat ihan fiksut, siistit farkut ja kauluspaita, mutta tukka sojotti miten sattuu kuin Rölli-peikolla ja ei mulla ollut edes piilareita päässä, vaan olin liikkeellä rillipäänä. Asenne kai siihen saattaa myös vaikuttaa olennaisesti. Nykyisin kun en ole enää liikenteessä haku päällä, koska se haku ei ole ollut päällä enää kevään jälkeen. Tai seksi kyllä maistuisi, mutta mitään muuta suhteen tapaisia juttuja ei elämääni nyt mahdu.

27,5 kuukautta uutta elämää takana, suutelua kuuden naisen kanssa ja seksiä kahden naisen kanssa. Ei ihan onnettomasti kuitenkaan ole mennyt, kun sitä tarkemmin ajattelee, vaikka välillä siltä tuntuukin, etten saa mitään aikaiseksi.

Nyt tuli kyllä heitettyä aika liioitteleva otsikko, mutta tavallaan kieltäydyin. Mutta millä ehdoilla kieltäydyin, niin se onkin toinen tarina.

Mulle oli tullut alkuviikosta deittiprofiiliini viesti joltain naiselta. Viestissä tarjottiin mahdollisuutta päästä harrastamaan seksiä seksikkään parikymppisen naisen kanssa - maksusta. Olen kyllä tiennyt, että maksullista seuraa tarjoavia naisia on paljon myös normaaleilla deittipalstoilla ja luulenpa, että olen itsekin joskus haksahtanut vastaamaan seksinhakuilmoitukseen, jossa onkin todellisuudessa haettu maksullista seuraa. Nykyisin luulisin oppineeni tunnistamaan sen tyyliset ilmoitukset, enkä niihin enää turhaan vastaa. Ennen ei kuitenkaan ole tullut näin suoraa tarjousta omaan profiiliin.

Minä uteliaana miehenä sitten vastasin tälle naiselle ja kysyin hintaa. Siis tein sen ihan mielenkiinnon vuoksi ja enkä usko, että olisin tilaisuuteen tarttunut, vaikka olisi ollut millainen ale-myynti käynnissä. Tiedän, että jossain Pattayalla saa maksullisen naisen viikoksi käyttöönsä samalla hinnalla, millä täällä saa puoleksi tunniksi, mutta silti hänen ilmoittama hinta yllätti, kun sen omin silmin luki näytöltä. Puolen tunnin session hinta olisi ollut melkein 150 euroa. Pitää siinä olla rahamiehiä, että on varaa tuollaiseen. Etenkin, mikäli palveluita ostaa useita kertoja ja säännöllisesti. Tietysti, jos kuukausipalkka on jotain viiden tuhannen euron luokkaa, niin eipä se kovin suurta lovea lompsaan tee, vaikka muutaman kerran kuussa tuollaiseen rahojaan sijoittaa.

Ei munkaan talous siihen kaatuisi, vaikka muutaman kerran tuollaista kokeilisin. Olisiko siinä mitään järkeä? Ei olisi, koska en usko saavani sellaisesta yhtään mitään nautintoa. Mulle kun on edelleen tärkeää se, että tiedän myös vastapuolen haluavan minua eikä olevan vain töissä rahaa saadakseen. Eiköhän tässäkin kaupankäynnissä ole kuitenkin niin, että kysyntä määrittelee oikean hinnan. Jos asiakkaita ei olisi tarpeeksi, niin tuskinpa palveluiden hinnat olisivat noin suolaisia.

Kieltämättä mua on taas alkanut ahdistamaan tämä kokemattomuuteni. Siis olenhan minä kolme kertaa seksiä saanut, mutta kuitenkin. On se säälittävän vähän. Ja tästä seikasta en ole aiemmin tänne edes kirjoittanut, mutta varsinaisesti yhdynnästä kokemusta on vielä mitättömämmin. Ekalla kerralla toki oltiin yhdynnässä, mutta ei kovin kauaa. Sitten nämä kaksi kertaa viime keväänä olivat sellaisia, että emme "panneet" ollenkaan kummallakaan kerralla. Ei vaan edenneet asiat siihen pisteeseen asti. Kaikkea muuta kivaa kyllä tehtiin ja siitä jäi ihan hyvät muistot, vaikka se toinen kerta ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Ymmärrän kyllä, että seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä, mutta vähän se silti korpeaa. Edelleen kokemukseni yhdynnästä perustuvat melko pitkälti fantasioihin ja siihen, mitä olen telkkarista nähnyt.

Tai voiko edes sanoa, että taas. Onhan edellisestä kerrasta aikaa, kun olen ihastunut johonkin naiseen ihan luonnossa. Kaukoihastuksia nyt tulee lähes joka kerta, kun käyn netissä :) Mutta ei tämäkään mitään kovin suurta ja mullistavaa ole. Sellainen pikkuihastus minun kriteereilläni mitattuna. Ei puhettakaan sellaisesta, mitä koin esimerkiksi muutama vuosi sitten koulussa ollessani. Siellä oli useita tapauksia, jotka meinasivat viedä jalat alta. Nyt olen kai jo vähäsen karaistunutkin, ettei niin käy enää niin helposti, mutta joka tapauksessa jännä huomata, että sekin tunne voi vielä tulla.

Tämänkertainenkin ihastus menee kategoriaan 'mahdoton yhtälö'. Pienen ihastuksen kohde on työkaveri, johon tutustuin ekan kerran kesän alussa mennessäni uuteen työpaikkaan. Pistin kyllä jo silloin merkille, että kyseessä on varsin viehättävä tapaus ja hänen ulkonäkö miellytti kovasti silmää. Poikkeuksellisesti en kuitenkaan tällä kertaa ihastunut heti, vaan se tunne on iskenyt vasta hiljattain ja ajan kanssa. Oikeastaan vasta tällä viikolla muutamien yksityiskohtien ja palasten osuttua sopivasti kohdilleen, tajusin, että olen siihen naiseen lievästi ihastunut. Sen onkin heti huomannut, kun muun muassa kahvitunteja olen alkanut yrittää sovittelemaan siten, että sattuisimme sinne samoihin aikoihin. Sönköttäminen ja puheen takeltelu ei sentään ole vielä alkanut ollessani hänen seurassaan. Eli jotain toivoa on vielä. Siinä vaiheessa, kun kuolaaminen ja liian innostuksen osoittaminen astuu kuvioihin, on peli saman tien menetetty.

On se kyllä muutenkin. Kuten sanottua, yhtälö on täysin mahdoton. Ikäero on suuri. Hän on minua reilusti nuorempi. Ei nyt sentään alaikäinen, mutta ei paljon muutenkaan. Enkä edes tiedä, onko hän vapaa. Toisekseen hänellä ei ole enää kauaa työsuhdetta jäljellä, joten emme kohta enää kuitenkaan näe päivittäin. Luultavasti hän siis asettuu sinne entisten ihastusten joukkoon yhdessä monien muiden naisten kanssa odottamaan, että joskus myöhemmin mahdollisesti tapaisimme jossain vähän paremmassa tilanteessa. Tuossa joukossa onkin entuudestaan monia naisia. On olemassa mahdollisuus, että sattuisimme vielä ennen hänen lähtöään samoihin bileisiin, mutta luulen, ettei niin käy.

Otan tämän asian vastaan joka tapauksessa ehdottoman positiivisena juttuna.

Nyt kyllä kirjoitan tänne jotain, kun yksi pieni asia on kaihertanut mielessä. Päivitystahti on päässyt vähän harventumaan. Olisiko blogini sitten vaikka kisatauolla. Tosin kisat on vasta puolivälissä, mutta saa nähdä, miten jaksan ensi viikon vielä taistella, kun meinaa nimittäin välillä pikkuisen väsyttää. Kun juuri mitään muuta ei ehdi kuin käydä töissä, katsoa urheilua ja toki nukkuakin sopivissa väleissä. Onneksi on liukuva työaika, niin on voinut töitäkin vähän sumplia aikataulujen mukaan. Eipä silti, nautin kyllä täysillä näistä parista viikosta. Hienoa aikaa. Mitenhän muka ehtisin vielä seurustelemaan tai treffailemaan? En mitenkään, antaa muiden hoitaa ne asiat. On parempi, että minä olen yksin. Tai hei, tuli idea. Voisinhan ehdottaa naiselleni, että pidettäisiin tällaisten isompien kisojen aikaan aina taukoa suhteessamme :) Tai jos naisellani olisi laaja kaveripiiri, niin hänhän voisi lähteä heidän kanssaan ulkomaille siksi aikaa. Tai sitten pitäisi löytää nainen, jota kiinnostaisi itseäänkin kisailut. Se ei olisi ihan helppoa. Olen todennut, että suurinta osaa naisista ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kentillä ja kaukaloissa tapahtuu. Töissäkin on yksi nainen, joka ei vielä tiistaina tiennyt, että vuorokautta aiemmin oli tullut kultaa. Miten joku voi olla niin pahasti uutispimennossa?

Mietityttää tosiaan yksi asia. En saa yhtä naista mielestäni. Se on mulle hyvin normaalia, että ajattelen jotain naista päivittäin, mutta monesti he ovat kaukoihastuksia ja mietiskelyllä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Niin, siis nyt en meinaa saada mielestäni sitä naista, jonka kanssa olin lähes puolitoista vuotta sitten toukokuussa treffeillä ja jonka kanssa suunnitelma oli, että olisimme alkaneet tapailemaan seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen vuoksi toisiamme. Blogiinkin kirjottelin siitä silloin, kuinka hän piti minua jännityksessä yli kuukauden ja ei osannut päättää, mitä haluaa.

Olen varmaan niiden treffien jälkeen ajatellut häntä jokaisena päivänä. Kiinnostus vain yltyi, kun hänen kuvansa oli lehdessä tällä viikolla. Kaunis nainen. Kun vertaan häntä moniin muihin naisiin, joiden kanssa olen käynyt treffeillä tai tunnen muuten vaan, niin olipa siinä kerrassaan mukava ihminen, jonka kanssa juttu luisti. Harmittaa, ettei siitä tullut mitään. Minulla on edelleen hänen silloin lähettämiään viestejä sähköpostissani ja olen miettinyt välillä, että uskaltaisinko laittaa tälle naiselle viestin ja yrittää uudelleen.

En tiedä, olisiko siinä mitään järkeä, kun se tuli jo silloin selväksi, ettei häntä kiinnosta mikään seksisuhde ja itse en osaa sanoa, mitä haluan. Ja eikö lähtökohdat tapailulle (olipa sen tarkoitus mikä hyvänsä) olisi aika huonot, kun viimeksi kirjoittelimme ja tapasimme pelkästään sillä ajatuksella, että alamme sekstailemaan kerran-pari viikossa? Mistään muusta ei ollut puhetta kuin ohimennen. Olisin tosi yllättynyt jos näistä lähtökohdista jotain syntyisi. Ja enhän minä edes tiedä, onko hän enää vapaa. Näin häntä muutaman kerran viime talvena jäähallissa miesseurassa, joten voi olla ettei ole enää. Siinä olisi vielä yksi asia, minkä vuoksi olisin hänestä kiinnostunut! Hän voisi jopa viihtyä penkkiurheilun parissa.

Ääh, vaikeaksi menee. Olen nimittäin päättänyt, etten enää koskaan vonkaa, kinua, ruinaa ja anele toista mahdollisuutta. Jos naista ei nappaa, niin antaa olla. En halua saada pakkeja enää ikinä. Ymmärrän kyllä, miten mahdoton ajatus se on. Tulen saamaan pakit vielä monta, monta kertaa.