En ole tänne koskaan ennen muistaakseni unista kirjoitellut, mutta nyt pitää, kun oli niin hyvin tämän blogin aiheeseen liittyvä :)

Olin palannut unessani takaisin koulun penkille. Meidän oma ope oli sairaana ja tunnin piti sijainen. Sijaisena oli eräs tunnettu suomalainen nuori naisurheilija. Jätetään nyt nimi tähän laittamatta, mutta käsittääkseni hän ei kyllä ole opettaja, vaan ihan eri alan koulut käynyt.

Teimme jotain ryhmä- tai parityötä. Opettaja keskeytti sen ja sanoi, että pidetäänpä pieni tauko ja otetaan tähän väliin kevennys. Jokainen kertoo vuorollaan, minkä maalainen oli se henkilö, jonka kanssa edellisen kerran harrasti seksiä. Ajattelin heti, että johan keksi sijainen varsinaisen aiheen ja että onneksi minulla sentään on vähän kokemusta seksistä ettei tarvitse nolostella.

Vuoro tuli nopeasti minun kohdalle ja kaikki olivat siihen mennessä sanoneet, että edellinen seksikumppani oli suomalainen. Minä sanoin, että en minä tiedä minkä maalainen se oli. Tähän joku sanoi heti perään hymyillen, ettei hänkään tiedä, minkä maalainen hänen edellisensä oli. Luokka alkoi nauramaan ja mietin, että pakko kai tähän on jotain sanoa. En sitten tiedä, miten unessani edellinen kumppani ei ollut suomalainen kuten oikeassa elämässä.

Sanoin sitten siihen, että hän oli taiwanilainen. Mun jälkeen oli vuorossa tämä mies, joka ei myöskään tiennyt edellisensä kansalaisuutta. Hän vastasi heti, että hänen kumppaninsa oli sitten kiinalainen. Taas räjähti luokka nauramaan.

Siihen se uni sitten loppui. Heräsin ja kyllähän se itseäkin nauratti keskellä yötä melko makeasti. Mistä lie tuo Kiinan seutu tuohon tuli. Varmaan jotenkin siitä, kun kerran olen käynyt kiinalaisen naisen kanssa treffeillä. Mistäpä näistä tietää. Sitäkin ihmettelen, että miten tämä naisurheilija oli uneen eksynyt sijaisopettajaksi. Varmaan olen ihan vasta nähnyt telkkarista hänen haastattelunsa ja se tuli sitten sitä kautta. Mutta tosiaan ihan kiva uni oli. Ei ollut painajainen, vaikka aihe olikin aika pirullinen :)

Ei tullut vuonna 2009 sitä kunniaa, että olisin päässyt harrastamaan naisen kanssa seksiä. Leikkisästi ja hirtehistä huumoria käyttäen voisi sanoa, että muutaman vuoden tauon jälkeen oli taas vaihteeksi vuorossa vuosi ilman seksiä ;) 2007 meni poikuus ja 2008 sain seksiä peräti kaksi kertaa. 2009 kuitenkin jäi seksi saamatta, vaikka eikös tasaisen vauhdin taulukon mukaan nyt olisi pitänyt saada kolme kertaa. Kun oikein ajattelee, niin on tuollainen kyllä oikeasti melkoisen kamalaa. Olla kokonainen kalenterivuosi - 365 päivää - ilman seksiä. Ei sitä edes tajua.

Joku tais silloin poikuuden menettämisen aikoihin blogissa kommentoidakin, ettei siitä välttämättä mikään riemujuhla ala ja seksiä ei välttämättä jatkossakaan tipu kuin tosi harvoin. Aika oikeaan osui tuo ennustus. Ei ole tosiaan muuttunut yhtään sen helpommaksi. Kolmesta seksikokemuksesta on toki oppinut paljon, mutta pään sisäisiä lukkoja ne eivät ole aukaisseet. Edelleen ajattelen pääsääntöisesti siten, ettei varmasti kukaan nainen pidä minua niin viehättävänä, että haluaisi jotain intiimämpää. Kai se yli 26 vuotta jatkunut seksittömyys kuitenkin oli sitten niin kova paikka, ettei muutamalla kerralla vielä ole itsetunnon kannalta suurta merkitystä.

Pikkujoulut on sitten vietetty ja ihastukseni oli siellä totta kai myös. Paljon juteltiin illan ja yön aikana ja musta tuntuu, että ihastuminen vaan kasvaa koko ajan. Silti tuli tunne jälkeenpäin, ettei taida asiat tämän enempää edetä. Ei mitään yksittäistä tapahtumaa ollut, mistä tunne olisi tullut, vaan useampia pienempiä asioita. En tiedä, onko hyvä vai huono asia, mutta on myös enenevässä määrin havaittavissa merkkejä tietynlaisesta pienen mittakaavan "viha-rakkaussuhteesta". Tai rakkaus on kai väärä sana, mutta kaikki tietävät mitä tarkoitan.

Tuntuu, että tämä on yksi kaikkein voimakkaimmista ihastuksista niistä kaikista naisista keihin elämäni aikana olen ihastunut. Aivan huipputyyppi ihmisenä ja muutenkin tosi ihana :) Tilanne on kuitenkin aivan toivoton. Minä en uskalla tehdä mitään ja luulenpa, että hänen puoleltaan on aloitetta turha odottaa.

Sellainen olo on, että tässäkin tapauksessa on vähän liikaa sellaista entistä meininkiä. Siis pikkuhiljaa nainen on siirtymässä osastoon 'ihastus, johon ei kuitenkaan ole mitään realistisia mahdollisuuksia'. Se osasto onkin aika pitkä. Joskin aika monet ovat kaukoihastuksia, mutta paljon siellä on muitakin.

No niin. Tässä sitä taas kerran ollaan. Niin lääpällään ihastunut kuin vain voi olla. Työkaveriin, oli se sitten hyvä tai huono asia. Mielenkiintoista on, että tämä on sama nainen, josta kirjoitin aiemmin blogiin tekstissä "Keskustelu". Vaikka siitä saikin sen kuvan, ettei hän pahemmin minusta enää sen jälkeen perusta, niin onkin käynyt ihan toisin päin. Ollaan tosi hyvissä väleissä.

Tämä on vaan niin pirun ärsyttävää. Mutta toisaalta myös samalla kiehtovan mukavaa. Tuntuu välillä suunnilleen siltä, etten pysy järjissäni enää :) Onneksi hän ei ole luonteeltaan mikään mieletön flirttailija. Pikkujoulut tietysti lähestyy enkä tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Luultavasti noudatan periaatetta ´liian varovainen ei voi olla´. Sen takiahan mulla ei kai koskaan olekaan naisia, kun en uskalla tehdä mitään. Se on vaan aivan karmiva tilanne, jos menen jotain vihjailemaan ihastuksestani ja hän ei olekaan yhtään kiinnostunut. Ei todellakaan kiva tilanne mm. töiden kannalta. Samassa työpaikassa pitää kuitenkin jatkossakin istua päivästä toiseen ja sitä en halua, että hän nauraisi minut suunnilleen ulos pikkujouluista tai loukkaantuisi.

Hyvässä muistissa on vielä kolmen vuoden takaiset tapahtumat. Tiesin, että sillä naisella, jonka kanssa suutelin elämäni ensimmäisen kerran menee huonosti miehensä kanssa. Tein vähän liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja se oli sitten ystävyyskin siinä. Välit eivät koskaan korjautuneet ennalleen ja enää ei olla missään tekemisissä. Sitä en ainakaan nyt halua!

Katsellaan... enpä toisaalta tiedä, onko tällaisella ihastumisella mitään väliä, kun toisella on aiemmin ollut lähes 10 vuotta kestänyt parisuhde ja minulla ei mitään. Täysin mahdoton lähtökohta. Sen tajuaa jokainen. Ai niin, ja sitä paitsi - eihän seurustelu tulisi minun kohdallani kyseeseen muutenkaan. Hitto, kun meinasin ihan unohtaa. Tietysti ihastuksen kanssa voi tehdä muutakin kuin seurustella. Esimerkiksi pitää hauskaa vaikka vain yhden illan ja yön. Pahoin vaan pelkään ettei tämän naisen kanssa mikään yhden illan huuma tule kyseeseen. Sellainen kuva on jäänyt, että hän vannoo pelkästään rakkauden ja ikuisuuden eikä lihallisten houkutusten nimiin.
 

Olin baarissa. Huomasin erään naisen. Kiinnitin huomiota, että onpas kaunis nainen. Muutaman sekunnin kuluttua tajusin, että olen nähnyt hänet aiemminkin. Sekunnin kuluttua siitä tajusin, että se oli sama nainen, jonka kanssa tanssin ja pussailin samassa baarissa heinäkuussa. Siis tuo ´kahdeksas´, josta kirjoitin aiemmin blogiin.

Huomasin hänet puolenyön jälkeen. Ajattelin heti, että tästähän voi tulla mielenkiintoinen ilta. Pitää ehdottomasti käydä juttelemassa ja katsoa, että muistaako hän minua kesältä. Siinä vaiheessa ajattelin, että ehdin vähän myöhemminkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että alkoholi ei anna lisää rohkaisua, mutta nyt tuntui siltä, että oli pienet estot päällä. Ajattelin, että pari kun juon niin vapaudun sen verran, että voin rennoin mielin mennä juttelemaan.

Tuntia myöhemmin olisin hyvin voinut mennäkin. Olin puolisalaa seurannut hänen meininkiään ja huomannut, ettei hän tällä kertaa ollut ainakaan niin kovassa kännissä kuin viimeksi. Siitä en ole aivan varma huomasiko (tai tunnistiko) hän minua, vaikka muutaman kerran ihan vierestä kävelikin.

Sitten kävi köpelösti - en enää äkkiä löytänytkään häntä mistään. Olin kävellyt onneni ohi :) Tuntui kuin koko tyttö olisi kadonnut jäljettömiin. Cabaret on sen verran pieni baari, että jos hän siellä olisi vielä ollut, niin olisin taatusti löytänyt. Mutta en löytänyt. Kai hän vaihtoi paikkaa tai lähti kotiin tai löysi miehen... kuka tietää. Oppi on se, että odottamalla ei voita mitään. Kieltämättä vähäsen harmitti, mutta vain vähän. Nyt olisin jopa voinut antaa numeroni hänelle, toisin kuin kesällä. Tai ainakin harkita sitä. Ei olisi tehnyt yhtään pahaa syksyn harmaaseen arkeen pieni deittailu. Ja nyt ei olisi ollut sinänsä mitään "estettä", kuten esimerkiksi loma, johon ei halua mitään ylimääräistä, kuten termini aiemmin kuului.

Näin kävi tällä kertaa. Jospa kolmas kerta toden sanoisi (jos sellaista ikinä tulee).
 

Olen aina vannonut, että minähän en nettiin kuvaani laita. Entisen työnantajan sivuilla on kyllä ollut, mutta se on vähän eri asia, jos jossain yhteystiedot-osiossa pieni kuva on. Mutta siis mihinkään gallerioihin en laittaisi. Niin olen aina sanonut. Sen verran siitä periaatteesta olen jo aiemmin livennyt, että Facebookiin laitoin kuvan viime talvena. Siinä ei tosin näy kasvoja.

Nyt kuitenkin piti ihan mielenkiinnon vuoksi tehdä yksi temppu, joka toki on ollut mielessä jo kauemmin. Laitoin cityn peilikuvaan kuvani muiden arvosteltavaksi. Ajattelin, että asteikolla 1-10 saisin arvosanaksi ehkä korkeintaan jotain seiskan tai tuurilla vähän yli. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Kuva on ollut siellä vähän toista viikkoa ja äänestäneitä vajaa sata. Tulos on vaihdellut 7.6 ja peräti 7.9 välillä. Vielä kovemmaksi tuon tuloksen tekee se, että kaikista kuvista mitä siellä miehistä on, niin parhaan tulos on 8.9 (naisilla luonnollisesti 9.9). Käytännössä siis miesten asteikko loppuu tuohon ysiin. Ja minä hitto sain melkein kasin!. Enkä muuten äänestänyt itse itseäni kertaakaan ;)

Kuva ei edes ollut kummoinen. Itse kännykkäkameralla otettu ja laadultaan aika keskinkertainen. Hymyilen sentään siinä kuvassa. Mutta varmaan jos olisi laadultaan vähän parempi kuva ja sellaisen ottama, joka jotain kuvaamisesta tietääkin, niin saattaispa olla parempikin tulos. Tai sitten ei. Nyt tuo oli kuitenkin sentään rehellinen kuva eikä ollut yhtään muokattu.

Yllättävän paljon tuollainen pikkujuttu sai omaa itsetuntoa nousemaan. Jotenkin vaan muidenkin viime aikojen tapahtumien valossa tuntuu, että mahdollisuuksia olisi paljon enempään kuin nyt. Pirulainen, kun melkein joskus jopa toivon, että minulla olisi enemmän seksikokemusta ja yleisesti kokemusta naisista, jotta voisin ajatella seurustelua. Nythän seurustelu ei ole mitenkään mahdollista muun muassa olemattoman seksikokemuksen vuoksi.

Ai joo... oli tuossa yksi huonompi puoli. Pisteiden antamisen lisäksihän niiden kuvien perusteella voi arvioida myös henkilön ikää. Mun iäksi oli arvioitu rapiat 40 vuotta. Ei muuten naurata yhtään!! Arvioijia ei tosin ollut kuin alle viisi kappaletta, joten toivotaan, että joku on vaan vitsillä heittänyt siihen jotan 60 vuotta. Tuo ei oikein käy yksiin sen kanssa, että edelleen silloin tällöin multa saatetaan kysellä papereita baarin ovella :D

En minä nyt varsinaisesti tavoittele mitään mahdollisimman suurta lukua, mutta kun täällä on tarkoitus nyt listailla ja purkaa elämässä tapahtuneita asioita, niin miksenpä näistä tapauksista kirjoittaisi? Kyse on siis siitä, että olen nyt saanut kunnian suudella kahdeksan naisen kanssa elämäni aikana. Kuudes suudelmahan tapahtui vuosi sitten, joten aika kauan taas vierähti ennen kuin jotain tapahtui. Nämä 7. ja 8. sattuivat molemmat baarissa ja vieläpä viikon välein toisistaan! Eri baareissa sentään, toinen Fionassa ja toinen Cabaretissa.

Eka oli sellainen tosi pikainen. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, mutta kyllä se ihan kielari oli. Istuin tanssilattian läheisyydessä ja katselin ihmisten hytkymistä. Lähettyvillä tanssinut nainen (kaunis nainen) vinkkasi sormellaan minua tanssimaan. Ilman muuta menin. Jonkin aikaa kun oltiin tanssittu, niin hän veti minut lähemmäs ja antoi nopean suudelman. Tuntui kivalta, vaikka olinkin niin yllättynyt, etten ehtinyt edes vastaamaan siihen. Tämä tilanne ei kuitenkaan johtanut sen pidemmälle. Tanssittiin vielä vähän aikaa ja hän poistui sitten kaveriensa kanssa tiskille.

Ja viikkoa myöhemmin… nyt olen kerrankin tyytyväinen siitä, että osasin tulkita naista. Istuin tanssilattian läheisyydessä ja huomasin, että siellä yksin tanssiva nainen vilkuili minuun päin. En kuitenkaan katsonut suoraan takaisin häneen. Eikös sitä niin pidä tehdä, ettei anna itsestään liian helppoa vaikutelmaa ;) Näin sitten kuinka hän lähti tanssilattialta pois. Olin satavarma, että hän tulee juttelemaan minulle ja juuri siten kävikin. Keskustelun avaus ei ollut kyllä kovin positiivinen, kun hän moitti minua liiasta totisuudesta. En kyllä mielestäni ollut totisena, mutta olenhan kertonut täälläkin, että olen perusilmeeltäni vähän liian yrmy. Lisäksi mulla oli ollut piilarit silmissä jo yli 12 tuntia, ja ne vähän hankasivat silmiä, joten varmaan siksikään en niin iloisena jaksanut olla.

Siinä vaiheessa meidän juttelu ei kestänyt kovin kauaa. Juttelimme niitä näitä jonkin aikaa ja tiemme erkanivat. Seuraavan kerran satuimme kohtaamaan noin 15 minuuttia ennen valomerkkiä. Nyt juttelu oli paljon vapautuneempaa. Vähän ajan päästä olin jo tekemässä lähtöä, kun nainen veti minut kädestä kohti tanssilattiaa ja pyysi tanssimaan hitaita. Sehän sopi oikein mainiosti eikä oikeastaan tullut yhtään yllätyksenä. Tanssimme illan viimeisen hitaan loppuun ja sain siis siinä tanssin aikana suudella hänen kanssaan. Mukava hänen kanssaan oli kyllä pussailla. Sen kokemuksen perusteella, mitä minulla on naisista, niin hän oli erinomaisen hyvä suutelija.

Lähdettiin baarista ulos yhtä aikaa. Pihalla sitten luonnollisesti tuli puheeksi jatkosuunnitelmat. Pyysin häntä luokseni jatkoille, mutta nainen ei halunnut lähteä. Siinä sitten tapahtui se, mitä vähän salaa pelkäsinkin – hän alkoi ehdottaa numeroiden vaihtoa. Ehti kysyä sitä aika hiton monta kertaa, kun ei saanut minulta kunnollista vastausta. En kovin innostunut ollut ajatuksesta, joten selitin kaikkea typerää tyyliin ”olen huono puhumaan puhelimessa” ja ”hän kyllästyisi minuun kuitenkin” jne… Hän sitä ihmetteli kovasti, miksi aliarvioin itseäni sillä tavalla. Lopulta siinä sitten kävikin siten, että numeroita ei vaihdettu. Hän lähti taksilla kotiin ja minä pyörällä.

Miksi sitten päädyin tähän ratkaisuun? Samoinhan olin toiminut jo viime kesänä, josta olen aiemmin tännekin kirjoittanut. Syitähän kyllä keksin vaikka kuinka paljon, mutta en yhtään hyvää sellaista :( Kyseessä oli kuitenkin kunnollinen, perusviehättävä ja hyvännäköinen nainen, mutta ei sentään sellainen kehen olisin ihastunut heti. Mielelläni olisin hänen kanssaan viettänyt sen yön, mikäli hän olisi suostunut. Vaikka keskustelu sinänsä soljuikin ihan ok, niin kyllä mua ne jutut jo ehti alkaa vähäsen kyllästyttämään. Muina syinä on helppo keksiä esimerkiksi se, että hän poltti tupakka ja haisi sille voimakkaasti, ja lisäksi hän oli kovassa kännissä. Ei todellakaan missään pikkuhuppelissa, vaan oli vetänyt oikein kunnon perseet. Ja kun vielä näin hänen minun lisäksi illan aikana pussailevan ja lääppivän ainakin 3-4 muuta miestä, niin olihan sellainen omiaan vähentämään kiinnostusta.

Silti nuo kaikki ovat vain surkeaakin surkeampia tekosyitä. Käyttäydyin taas luuserimaisesti. Numeroita olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa ja tuntui jopa siltä, että nainen loukkaantui kun en vaihtanut. Ensin hän epäili, että minulla on kotona odottamassa joku nainen ja en siksi suostunut. Numeroita olisi kannattanut vaihtaa jo pelkän harjoituksen vuoksi, jos ei muuten. Ja kun nyt seksin peräänkin aina vongun, niin luulenpa, että sitä olisin kyllä saanut, kun vain olisin pelannut kortit oikein. En usko hetkeäkään, että siitä mitään suhdetta olisi syntynyt, mutta entä sitten? Tuskin hänkään kuvitteli elämänsä miestä löytäneensä.

Hirveän kova henkinen lukko tuntuu nyt iskeneen päälle. Pelko on palanut kuvioihin. Pari vuotta sitten olisin ollut ikionnellinen, jos joku noinkin viehättävä nainen olisi minulta numeroa baarissa pyytänyt, ja nyt ei sitten kelpaa! Hohhoijaa. Kai minä sitten taas ehdin siinä lyhyessä ajassa analysoimaan liikaa, että mitä sitten tapahtuu, jos numeroita vaihdetaan. Olin silloin ja olen vieläkin lomalla ja en kai sitten halunnut loman ajaksi yhtään ylimääräistä aivoja raastavaa asiaa.

Ja lisäksi tulee tietysti se tosiasia vastaan, että ei niistä mahdollisista puheluista tosiaankaan mitään hääppöisiä taitaisi tulla. Mulla kun ei ole yhtään kaveria kenen kanssa olisin koskaan soitellut muuta kuin silloin kun on täysin pakko. Saattaa hyvin olla jopa monien viikkojen jaksoja etten puhu vapaa-ajalla puhelimessa kuin ehkä vanhempieni kanssa. Se on täysin normaalia. Ei mulla kyllä tosiaankaan ole mitään käsitystä, millaisia ne puhelut kiinnostuneen naisen kanssa olisivat luonteeltaan ja sisällöltään. Kasvotusten kyllä osaan jutella (kuten nytkin baarissa tein), mutta puhelin onkin jo tiukempi paikka, kun kokemusta ei ole. Ja sitten jos se tosiaan voi vielä olla sellaista, kuten eräästäkin blogista on käynyt ilmi, että puhelut saattavat kestää jopa tuntikausia, niin eihän sellainen minulle sovi!

Seli, seli, seli ja seli. Surkeita selityksiä. Ei näin. Tällä tavalla toimimalla hommat eivät ainakaan kehity. Tavallaan kaduin kieltäytymistä saman tien kun lähdin kotia kohti, mutta samalla huokaisin helpotuksesta, että sain taas paettua yhdestä tilanteesta. Mutta olen nyt luvannut itselleni, että jos vielä tulee eteen samankaltainen tilanne (tai ei mitään jos, vaan kun se tulee, sillä se tulee aivan varmasti), niin en enää ala nössöilemään, vaan annan sen numeroni ja katson, mitä siitä seuraa. Ihan vaan mielenkiinnon ja kokemuksen vuoksi, jos ei muuten. Olenhan minä uskaltanut nettitreffeillekin mennä, joten ei kai tässä ole mitään sen kummempaa. Ei ainakaan pitäisi olla.

Hän: Saanko udella sen verran, että kuinka pitkä on pisin suhde mikä sulla on ollut?

Minä: *vaivautunutta hymähtelyä*

Hän: Onko yli vuoden?

Minä: No ei tässä oo juuri... eipä oo ollu mitään suhteita tai mitään...

Hän: Etkö muka oo seurustellut koskaan? Tai siis etkö oo koskaan asunu kenenkään naisen kanssa yhdessä?

Minä: En tosiaan oo asunu. Siitä ei tulis yhtään mitään. Ei onnistuis. Mää oon aivan liian itsekäs sellaiseen.

Hän: Etkö sää sitten kaipaa naista?

Minä: Kaipaan, kaipaan totta kai. Tai siis kaipaan läheisyyttä, mutta en mää mitään parisuhdetta kaipaa ainakaan nyt.

Hän: Siis haluat vain seksiä?

Minä: Niin... tai en pelkästään seksiä. Mutta en kyllä mitään seurusteluakaan halua.

Hän: Eli haluat pelkkää seksiä.

Minä: En. Voiskai sitä muutakin tehä kuin harrastaa seksiä. Mutta mitään vakavaa en nyt halua. Sellaisen vakituisen jutun kuitenkin, jonka kanssa vois tavata muutaman kerran viikossa ja hoitaa hommat. Ja tehdä tietenkin sitten jotain muutakin. En minä nyt sitä tarkoita, että pelkästään pantaisiin. Semmoisen semivakavan jutun tyylisen...

Hän: Muutaman kerran viikossa vain??

Minä: Tai kolme tai neljä tai viisi. Ihan miten vaan, ei siihen ois mitään sääntöä olemassa. Silloin kun kumpikin haluaa ja on aikaa.

Hän: Silloin kun ite kiinnostun jostain miehestä, niin haluan olla sen kanssa koko ajan enkä vaan muutaman kerran viikossa. Ja nimenomaan olla sen kanssa enkä vaan soitella.

Minä: Tuommonen 24/7 touhu ei sopis mulle ikinä. Pitäis vaan löytää nainen joka ajattelis samalla tavalla kuin minä. Netissä oon kyllä joskus törmännyt samoin ajatteleviin, mutta ei niistä jutuista oo tullu mitään. Ne on kai löytäneet komeamman miehen.

Hän: Etkö muka ihan oikeasti haluais parisuhdetta?

Minä: En.

Hän: Jonkun naisen on täytynyt loukata sua tosi pahasti, kun ajattelet noin. Onko?

Minä: Ei, tosin oon mää aina ruukannut ihastua vääriin naisiin.

Hän: Sua on loukattu joskus niin pahasti, ettet oo toipunu siitä vieläkään. Etkö sitten haluais lapsiakaan koskaan?

Minä: Enpä taida haluta. Mää jotenkin vastustan sellaista säännön mukaista meininkiä, että pitäis hommata ensin koulutus ja työpaikka ja alkaa sen jälkeen perustamaan perhettä. Sehän on jotenkin kauhean teennäistä, että yht´äkkiä muka löytäis jonkun entuudestaan tuntemattoman ihmisen ja alkais sen kanssa suunnitteleen loppuelämää. Eihän se vaan voi toimia.

Hän: Kauhean kylmää ajatella noin.

Minä: Eipäs oo, ei siinä oo mitään kylmää.

Hän: Sää oot kyllä ihan kamala mies. En halua enää jutella sun kanssa.

Minä: *hämmentynyt ja sanaton*

----------

Tällaisen keskustelun kävin baarissa. Mainittakoon, että keskustelukumppani oli entuudestaan tuttu nainen. En siis ihan oudolle alkanut tilittämään. Keskustelu kokonaisuudessaan kyllä kesti lähes tunnin ja sen aikana puhuttiin paljon myös 'hänestä', mutta en alkanut niitä tähän kirjoittamaan, kun eihän ne mun blogiin kuulu. Muakin koskevaa osiota on karsittu aika rankalla kädellä, koska ei ole tarkoitus kirjoittaa romaania :) Oleellisen kai kuitenkin sain tuohon laitettua. Yllättävänä asiana tuossa tuli esiin tuo, kun hän ajatteli, että taustalla ajattelutapaani olisi se, että joku nainen olisi loukannut minua pahasti aiemmin ja olisin sen vuoksi menettänyt täysin luottamukseni naisiin. Eipä hänellä tainnut käydä mielessäkään, että taustalla onkin suurimpana syynä kokemattomuus.

Iso on savotta edessä, jos ei mieli ala muuttumaan - ja onhan se iso vaikka muuttuisikin.

Pakko kirjoitella, kun on jäänyt kaihertamaan mieleen. Oltiin loppuviikosta työporukan kanssa ns. virkistyspäivillä laivalla ja ulkomailla. Kiva reissu :) Tässä kuussa on ollut itse asiassa toinenkin työpaikan iltama ja sekä siitä että tämän viikkoisesta reissusta on jäänyt muutamia asioita mieleen myös näistä nais/mies-hommista. Joidenkin käytyjen keskustelunpoikasten myötä minusta taas tuntuu, että tiedän naisten ajattelutavasta vähän enemmän. Siitä riittäisi kirjoiteltavaa useampaankin tekstiin, mutta saa nähdä jaksanko niitä alkaa raapustamaan. Yksi sellainen aika selkeä asia ainakin kävi ilmi, että ei tätä minulla tällä hetkellä vallalla olevaa ajattelutapaa ole liikkeellä kovin yleisesti.

Mutta ei nyt jaksa noista yleisistä sen enempää. Pitää purkaa sitä, mikä jäi kaihertamaan. Tapahtui noin kahden aikaan torstaiyönä ja alkoholin vaikutus oli sitä luokkaa, että ihan täysin kirkas ei muistikuva ole, mutta pääpiirteissään kyllä. Mulle vähän niin kuin laitettiin jauhot suuhun, vaikka en sitä edes heti tajunnut. Yksi hyvä työkaveri (nainen) sai tämän aikaan. Hän alkoi siinä kaverinsa kanssa puhua, että oisko aika mennä nukkumaan ja etenkin se kaveri oli jo innokas lähtemään. Se sai sitten houkuteltua tämän mulle hämmennyksen aiheuttaneen naisen mukaansa. Ennen sitä hän sanoi aika sanatarkkaan näin:

"… voiskai sitä jo lähteä kun ei täällä oo muita kuin Jussi, joka mua tanssittais. Tigerkin missas oman tilaisuutensa” Siis ei se mua tuolla nimellä sanonut, mutta en minä nyt tähän omaakaan nimeäni laita :) Minä siihen sitten tokaisin jotain, että nyt en oo oikein mukana. Hän vastasi taas siihen suunnilleen, että ’no et näköjään, on huomattu’.

He olivat jo matkalla hissillä hotellihuoneeseen, kun tajusin, että hän kaikesta päätellen oletti minun hakevan häntä tanssimaan illan aikana ja oli valomerkin lähestyessä ainakin vähän pettynyt etten ollut niin tehnyt! Mitä muuta tuo kommentti olisi voinut tarkoittaa? Siellä tosiaan työyhteisön kesken tanssijalka vipatti ja porukka tutustui paremmin (ja lähemmin) toisiinsa.

Tämä kyseinen nainen on kihloissa eli ei siihen mahdolliseen tanssimiseen mitään seksuaalista värinää olisi liittynyt. Hän kyllä kävi muiden miesten kanssa tanssimassa ja vaikutti innostuneelta parketille menijältä. Jännä muuten, että kaikki varatut siellä ramppasivat jatkuvasti, mutta sinkut istuivat tiukasti pöytien ääressä juomiensa kanssa. Ainoastaan silloin kun tuli biisi, jonka tahdissa pystyi ”hytkymään” olimme myös me sinkut lattialla.

Lisäksi hän on toinen niistä henkilöistä, joka mua on opettanut uuteen työhöni ja opastaa vieläkin lähes päivittäin pulmatilanteista eteenpäin. Meillä on kyllä ollut hiton hyvät välit, mutta tuntuu tavallaan siltä, että ei sellaiset, että olisin häntä tanssimaan hakenut. Heh, ihan kuin tanssimassa käymisessä olisi jotain kummallista ja sellaiseen vaadittaisiin tietynlaiset välit. Ei esimerkiksi hänen mielestään varmasti olekaan eikä vaadita, mutta minulle kokemattomana se on iso juttu edelleen. Ei mulla tosiaan käynyt mielessäkään illan aikana, että hän olisi halunnut minun vievän itsensä lattialle ja odotti minulta sellaista. Siksi en edes heti tajunnut tuota heittoakaan, koska se tosiaan tuli niin yllättäen. Hän oli varmasti viimeisiä naisia keneltä olisin tuollaista kommenttia odottanut. Outoa sanoa näin, vaikka hän on kuitenkin työpaikkamme naisista se, johon olen parhaiten tutustunut. Odottikohan hän, että kiitokseksi siitä, että hän on minua opettanut työasioissa tanssittaisin häntä? Vaikea ajatella niin, koska minun mielessä on edelleen vallalla ajatustapa, jossa nainen on se, joka päättää mitä tehdään eikä mies. Mnun olisi siis vissiin pitänyt tehdä aloite tai jotain eikä odottaa häneltä mitään lupaa edetä... toki olisin hänet mielelläni vienyt tanssimaan, jos vain olisin tiennyt hänen ajatuksistaan.

Kännissä ihmiset kertovat, mitä ajattelevat, joten sitä en epäile etteikö hän tarkoittanut mitä sanoi. Jos siis olisin jossain vaiheessa tanssiinkutsun esittänyt, niin ei olisi tarvinnut pettyä. Se torjutuksi tuleminenhan siellä kummittelee tällaisissa asioissa aina taustalla. Vajoaisin varmaan maan rakoon häpeästä, jos vastaus olisikin kieltävä. Ottaisi aika koville. Ajattelisin heti automaattisesti, että ajattelematon eleeni aiheuttaisi pitkäaikaisen särön, mikä vaikuttaisi ehkä jopa päivittäiseen työntekoon ja vaikeuttaisi esimerkiksi kontaktin ottamista työasioiden takia.

Kai minä sitten alitajuisesti koen jopa tanssimaan hakemisen vonkaamiseksi, vaikka se ei sitä olekaan. Ja vonkaamisesta on jäänyt niin huonot muistot, että en halua sellaisia fiiliksiä enää kokea koskaan. Silti kun järkevästi asiaa ajattelee, niin ei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että pyytää naista fiksusti käyttäytymällä ja kohteliaasti tanssimaan. Siinä ei ole mitään pahaa edes silloin, kun nainen on varattu. Etenkin, kun esimerkiksi tässä tapauksessa nainen oli käynyt illan aikana useasti lattialla muiden kanssa ja osoittanut siten, ettei kihlat haittaa. Musta on tullut hiton arka. Olen taas alkanut pelkäämään epäonnistumisia. En halua ajautua tilanteisiin, joissa voisin rikkoa itseni.

Yksi syy, miksen itse ollut koko iltana kovin innokas tanssimaan oli myös se, että baarin musiikki oli aika pitkälti hieman vanhempien ihmisten suosikkimusaa ja tanssiminen olisi tarkoittanut siis perinteistä lavatanssia eikä mitään ”nojailua” limudiskon tyyliin. Ja mulla kun tanssitaito ei mikään häävi ole. Toki siinä vaiheessa iltaa sillä ei tosiaan olis ollut mitään väliä eikä siellä kukaan mikään parkettien partaveitsi ollut muutenkaan :) Siinä mielessä ei olis tarvinnut yhtään hävetä. Tekosyy.

Pakko myöntää: harmittaa! Töppäsin. Tuo episodi oli oikeastaan ainoa isompi kupru muuten niin kivassa paripäiväisessä. Toisaalta se myös hiveli itsetuntoa. Että joku nainen oikein odotti minun esittämää tanssikutsua. Ihan kiva juttu, mutta vielä kivempi olis ollut jos olisin osannut lukea sanattomia viestejä, mikäli sellaisia illan aikana tuli. Ei hänelle kuitenkaan asiasta mitään pahaa mieltä jäänyt ja tuskin ajatteli mitenkään sillä tavalla, että pitäisin häntä jotenkin epämiellyttävänä ja en sen vuoksi hakenut tanssimaan. Luulen, että hän ymmärsi, että en vaan tajunnut. Ainakin perjantaina poristiin ihan normaalisti enkä huomannut mitään erikoista. Ja tuleehan näitä bileitä myös jatkossa. Ensi kerralla osaan lukea sanattomia viestejä ja vien tämän naisen tanssimaan.

Muistan hyvin milloin ostin paketin. Elämäni ensimmäisen. Se oli joulukuu vuonna 2004. Meillä alkoi samana päivänä koulusta joululoma ja illalla oli luokan kesken pikkujoulut. Kävin koulun jälkeen Raksilan Citymarketissa ostamassa juomaa iltaa varten. Sattuipa sitten silmiini myös varmuusvälineitä.

Meidän luokalla oli yksi nainen, keneen olin pikkaisen ihastunut. Kai minä jotenkin kuvittelin tyhmästi, että hän saattaisi olla minusta jossain määrin kiinnostunut. Oltiin kuitenkin tultu hyvin toimeen syksyn aikana ja ehkä meillä oli ollut (omasta mielestäni) välillä myös pienen pientä flirtin poikasta ja sellaista hyvänoloista jutustelua. Typeryyksissäni sitten siinä marketissa ajattelin, että ostetaan nyt tuommoinen 5 kappaleen paketti Magiceja, jos vaikka kävis sellainen säkä, että tuon naisen kanssa jotain tapahtuisi illalla. Tai jos ei hänen, niin sitten jonkun muun.

Senkin muistan, kun katsoin jo ostaessani kondomien parasta ennen -merkintää. Se näytti sellaista ajankohtaa kuin 02/2009. Siinä itsekseni hymähtelin, että kun ne kerran noin kauan ovat käyttökelpoisia, niin eivätpä ainakaan mene hukkaan, vaikka ei juuri pikkujouluiltana tuliskaan käyttöä. Reilun neljän vuoden aikana tulisi taatusti sen verran harrastettua seksiä, että siinä vaiheessa, kun nämä kumit menisivät vanhaksi, olisi ne käytetty jo aikoja sitten. Ja nimenomaan naisen kanssa eikä pelkästään itsekseen harjoituksen vuoksi.

Se reilu neljä vuotta on nyt kulunut. Kaksi kortsua on vielä tuosta paketissa jäljellä. Kaksi olen käyttänyt ihan itsekseni ja yhdelle oli käyttöä silloin kun menetin poikuuteni. Tokihan harrastin seksiä pariin kertaan myös viime toukokuussa, mutta kuten olen täälläkin kirjoitellut, silloin en ollut yhdynnässä, joten kondomeillekaan ei ollut tarvetta.

Varmaankaan ei ole kovin järkevää noita kahta jäljellä olevaa kumia käyttää, jos tässä vielä joskus pääsee touhuileen. Parempi kai ostaa tuoreita, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Vai kannattaako ostaa? Voi olla taas neljän vuoden päästä käyttämättömiä ja vanhaksi menneitä kumiukkoja laatikossa. Varmuuden vuoksihan niitä olisi toki hyvä olla, ettei ainakaan siitä jäisi mitään kiinni. Olispa aika noloa, jos joskus muuten menisi kaikki nappiin, mutta homma kaatuisi kondomien puutteeseen. Voiskohan tässä toteutua vanha perussääntö, että silloin kun ei ole johonkin asiaan varautunut, niin se on heti ajankohtainen. Eli jos en ostaisikaan uusia kumeja, niin jospa kävisikin siten, että heti seuraavalla baarireissulla tapahtuisi jotain. Ja sitten olisi se ongelma, ettei olisi kumeja mukana :) Heh, melkoinen noidankehä. Olen kuitenkin ollut sen verran luottavainen ja varautunut, että aina baariin mennessä olen yhden kortsun ottanut matkaan - eipähän ainakaan tosiaan jäisi siitä kiinni!

Ai niin, miten kävi joulukuussa -04 sen naisen kanssa, kenen ajattelin olevan kiinnostunut itsestäni? Eihän se tietenkään tullut koko pikkujouluihin, oli ollut muuta menoa. Se siitä sitten. Toki minulla oli hänen kanssaan hyvät välit koulun loppuun asti, joten ei siinä mielessä mitään valittamista. Mihinkään kaveruutta pidemmälle ei kuitenkaan koskaan edetty ja nyt ei olla nähty moneen vuoteen.