Ihan oikeaa herättelyä tyttö tuollaiselta edellisen merkinnän kommenteissa :) Pitäis sitä tätäkin joskus päivitellä ja pistää tuntojaan paperille. Olen ollut laiska.

Tuon työkaverin kanssa ei edellisen kirjoituksen jälkeen ole tavattu baarissa kuin pari-kolme kertaa, sisältäen pikkujoulut. Mutta laatu on siinä mielessä korvannut määrän, että viimeisin kerta helmikuussa päättyi sitten ihanalla tavalla. Hän tuli luokseni yöksi. Virallisesti vain nukkumaan, mutta kyllähän kumpikin tiesi jo baarista lähtiessä, mikä on pelin henki :D

Seksiä harrastettiin monta kertaa ja ehdittiin kyllä nukkuakin. Se oli eka kerta kun harrastin seksiä tällaisen pidempiaikaisen tuttavuuden kanssa. Oliko se erilaista? No oli kyllä tunnetasolla parasta seksiä, mitä olen saanut, muttei kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttävän huikeaa. Baari-illan jälkeinen taistelukunto ei niitä parhaimpia ollut, mutta siitähän saa syyttää vain itseä. Ei sillain ihan kunnolla jokaista yksityiskohtaa edes muista.

Kuten otsikossakin on, niin ei meistä mitään paria ole tullut eikä tulekaan. Tuon jälkeen kaikki on jatkunut niinkuin ennenkin.  Kevyttä flirttiä välillä, mutta sekin vähäisempää kuin viime kesänä. Häntä kadutti hirveästi jälkeenpäin tuo yö, vaikka tiedän, ettei se ollut eka kerta, kun hän petti miestään. Jännite meidän välillä on edelleen olemassa ja pidän mahdollisena, että jatkossakin baarireissut päättyisivät samoin. Minähän olen vapaa tekemään mitä vain, joten eipä siinä mitään ;)

No oli tässä toinenkin juttu viikko sitten. Baarista alkanut juttu - tanssilattia, minä, yksin ollut nainen, minä (rohkea poika) tein aloitteen ja menin juttelemaan, ajatusten vaihtoa, tanssia, hitaita, pusuttelua ja valomerkin jälkeen hänen luokseen. Siellä pussailu ja läheisyys jatkuivat, mutta hän oli sen verran varautunut ettei halunnut mennä seksiin asti. Paitsi, että kädet vaeltelivat kyllä kummallakin villisti ;) En minä häntä silti laskisi kuudenneksi seksikumppanikseni, kun ei oltu yhdynnässä, harrastettu suuseksiä eikä kumpikaan lauennut käsihommissa.

Tuo jäi yhden illan tuttavuudeksi eikä vaihdettu numeroita aamulla. En tiedä olisiko pitänyt, mutta eiköhän näin ollut ihan hyvä. Kumpikin sai kivan yön, mutta sen pidemmälle se tuskin olisi kantanut. Ehkä sitä seksiä olisin saanut, jos muutamia kertoja olisi tapailtu. Tai sitten ei. Ei voi tietää. Musta tuntuu, että tunnistan jo sellaisen jutun, jonka elinkaari on aamuyöstä aamuun. Kiva kuitenkin saada onnistumisia naiskontakteissa ja nostattaa itsevarmuutta.

Ai niin, yks asia. Ylläri, ylläri - olen ihastunut työkaveriin. Uusi vasta tullut työntekijä ja hitto, kun on iskenyt muhun ihan kunnolla. Harmi, että on varattu. Tosin, tuoreessa suhteessa ja puheli itsekin siihen malliin, ettei tiedä, tuleeko siitä mitään.

Ei sitä näköjään ihan tunteeton ihminen olekaan. Tunteet meinaa tulla mukaan, ei mahda mitään. Siis tässä jutussa, mikä nyt kesästä asti on ollut menossa. Vielä elokuussa suhtauduin asiaan rennosti ja hymyssä suin, tapahtuipa mitä vaan. Syys- ja lokakuussa sitten oli muutama sellainen ilta hänen kanssaan, että aloin tuntemaan jotain muutakin kuin pelkkää fyysistä kiinnostusta.

Hänkin on ihan suoraan myöntänyt olevansa minuun ihastunut, mutta samalla hämmästynyt omista tuntemuksistaan. No, piti munkin sitten myöntää, että ihastunut olen itsekin. Silleen vähäsen ;) Hirvittää vaan tällainen, että toinen on varattu ja kyseessä on sillä tavalla kielletty juttu. Ilmeisesti hänen mieskään ei ihan tietämätön ole. Enkä kyllä edes tiedä, eteneekö tämä tästä minnekään enää. Ei olla yli kolmeen viikkoon nyt tavattu työn ulkopuolella ja hän on ollut hyvin etäinen minuun päin. Edellisen kerran jälkeen hän vannoi, että nyt loppuu tällainen sekoilu ja hän laittaa ajatusmaailmansa kuntoon. Ainakin vielä hänen puolustuksensa on pitänyt.

Minä silti niin toivoisin, että vielä voisi jotain olla meidän välillä.

En ole maineen eteen mielestäni itse tehnyt mitään. Mun 4-5 naispuolista työkaveria luulee ihan oikeasti, että olen hirveä pelimies. Että naisia tulee ja menee eikä tarvi puutteessa elää. Olen kyllä monesti sanonutkin heille ihan suoraan, että en minä mitään naisia saa, mutta ei tunnu menevän perille. Eivät ota tosissaan.

Mun keväiset laivaseikkailut on kyllä levinneet vähän liian laajan piirin tietoon, että se varmaan jossain määrin vaikuttaa. Olisi pitänyt pitää silloin suu kiinni eikä kertoa kenellekään. Vaikka kieltämättä tunsin pienoista ylpeyttä, että onnistuin, niin saa kai sitä jollekin kertoa :)

Kai se sitten on, että kun on suunnilleen työpaikan ainoa sinkku ja käyn baareissa joidenkin mielestä paljon, niin siitä on helppo vetää tämmöisiä vääriä johtopäätöksiä. En kyllä käy paljon baareissa, mutta jos muut käy silloin tällöin ja itse keskimäärin ehkä kahdesti kuussa, niin voi sekin tuntua paljolta. Ja mitäpä se sinkkumies muuta baarissa tekisi kuin kaataisi naisia. Pitäisköhän laittaa näille väärinymmärtäjille linkki tähän blogiin, että lukekaa siitä :) Voisivat hämmästyä. En nimittäin tiedä, olenko niin kovin ylpeä tällaisesta maineesta. Ehkä asia olisi toisin, jos olisin oikeasti pelimies, mutta mitä hyötyä on maineesta, mikä ei pidä paikkaansa. Tuskin mitään.

Ja sitten tämä pussailukaveri (hänkin luulee, että olen peluri). Päivitystä tilanteeseen. Eihän se ole jäänyt näihin kertoihin, mistä aiemmin olen täällä kirjoittanut. Pari viikkoa sittenkin pussailtiin baarissa niin, ettei mitään rajaa. Silloin oli tosi lähellä ettei tultu mun luo jatkoille. Ja tänään on viimeksi kuumat viestit lennelleet puolin ja toisin. Saa nähdä mihin tämä vielä johtaa. Tässä on vaan käynyt niin, että vaikka en tuppukylässä asukaan, niin ei tämä ihan täysin salaisuutena ole pysynyt. Baareissa on aina joku joka tuntee jonkun ja joka taas tuntee jonkun.

Tämä on tapahtunut jo yli kolme kuukautta sitten, mutta en ole saanut tekstiä kirjoitettua. Osittain siksi, että homma vielä jossain määrin roikkuu ilmassa. Olin siis treffeillä, jotka treffikumppanin kanssa kyllä itse sovimme, mutta meidät järjestettiin siihen tilanteeseen. Tämä on jotenkin hassua, että yksi nainen on alkanut ottamaan roolia mun elämässä, sillä tämä järkkääjä oli sama nainen, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä merkinnöissä (siis pusuttelukaveri).

Treffikumppani oli yksi hänen kaverinsa, jota hän oli koko talven ajan yrittänyt naittaa minulle ja päinvastoin. Nainen ei ollut ensin ollut kovin innokas, mutta (nyt täytyy röyhistää rintaa :)), kun kerran näki minut, niin alkoi kiinnostumaan ja oli kehunut hyvännäköiseksi. Tämä mun työkaveri sitten järkkäsi meidät samaan aikaan baariin yksi lauantai ja oli myös itse siellä. Juteltiin siinä illan aikana, tanssittiin ja sovittiin sitten treffit seuraavalle viikolle.

Kokemuksena ne olivat monessa mielessä uusi. Ensinnäkin kaikki aiemmat treffini ovat olleet nettitreffejä. Nämä olivat ensimmäiset "normaalitreffit". Oli se lähtötilanne siinä mielessä helpompi, että ainakin varmasti tunnisti toisen treffeille mentäessä ja tiesi suunnilleen mitä odottaa, kun oli tavattu aiemminkin. Tilanne oli heti alussa paljon rennompi kuin nettitreffeillä. Ja tiedostin, että jotain molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa.

Ihan mukavasti meillä meni muutama tunti. Silti oli treffien jälkeen fiilis, että ei taida jatkoa seurata. Jäi hänestä sellainen "ihan okei, mutta ei nyt kuitenkaan" -kuva. No, mutta onneksi tässä kuviossa oli vielä tuo yhteinen kaveri avittamassa ja sain häneltä tietoa, että ei tilanne niin ollutkaan, vaan nainen oli innokas tapaamaan uudelleen. Ainut ongelma on, että ei asuta samassa kaupungissa, vaan välissä on useita satoja kilometrejä. Tekstailtiin sitten minun aloitteesta ja sovittiin, että hän ilmoittaa, kun on seuraavan kerran muutaman viikon päästä kaupungissa. Ilmoittihan hän, mutta ilmoitus oli, ettei ehdi tavata ja toivotteli hyvät kesän jatkot.

Ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä. Olen kyllä muutaman kerran ollut laittamassa hänelle viestiä, mutta on sitten jäänyt. Jotenkin jäi hänen viimeisistä viesteistään niin lopullinen kuva ja kun puhuttiin, että hän ottaisi yhteyttä, kun on täällä, niin se on sitten munkin puolelta jäänyt tähän. Taas voi varmaan todeta, että voisin olla rohkeampikin, mutta toisaalta en haluaisi kauheasti alkaa painamaan päälle. Eikä ole työkaverikaan enää puhunut mitään koko asiasta, niin siitäkin voi jotain päätellä.

Tuntuu silti, että edelleen homma olisi vaiheessa. Välimatkaongelmaa ei pitäisi enää kohta olla, joten sitten ainakin voitaisiin helpommin tavata. Liekö mitään elämää suurempaa romanssia on luvassa, mutta olis nyt edes jotain. Tapailua. Mulla kun ei koskaan ole kenenkään kanssa tullut kakkostreffejäkään. Se vaan vähän koko kuviossa ahdistaa, kun olen ihan varma, että tälle työkaverilleni menee täydet raportit aina siitä, mitä on meidän kesken tapahtunut. Tulee paineita. Ja jotain kuulin silloin talvella, että tämä nainen ei enää koskaan halua mitään nuorta miestä, joka ei osaa mitään. Minäkö sitten osaan :D

Mitähän mää kirjoitinkaan viime tekstissä? "...vähän kauhulla odotan seuraavaa kertaa, kun ollaan samaan aikaan baarissa. Jotenkin tuntuu, ettei nämä pussailut jääneet ainoaksi kerraksi."

Nyt koitti se kerta, kun oltiin uudelleen samaan aikaan baarissa. Ei mitenkään sattumalta, vaan tiesin kyllä, että hän on siellä. Ja varmaan utealiaisuuttani juuri siksi sinne meninkin. Miten sitten kävi? No samoin kävi kuin viimeksi. Suutelua, tanssia, hyväilyitä...

Vähän outo olo oli jälkeenpäin, mutta miksipä tästä toisaalta pitäisi stressiä ottaa.  Se on ihan turhaa. En kyllä tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Pitäisikö tehdä niin, ettei suhtautuisi yhtään mitenkään. Tuntisi pienoista ylpeyttä siitä, että saa huomiota, mutta olisi muuten rasittamatta aivoja koko asialla.

Melkeinpä voi sanoa, että väistämätön tapahtui. Se, mikä on oikeastaan ollut pidemmän aikaa tulollaan. Sillä tavalla tyrkyllä, odottaen vain oikeaa hetkeä. Kirjoitin tästä naisesta mm. 14.4. merkinnässä, kuinka tanssittiin läheisissä merkeissä. No nyt sitten tanssiminen eteni vähän pidemmälle ja touhu meni ihan pussailuksi. Eikä miksikään muutamaksi suukoksi, vaan oltiin pidemmän aikaa toisissamme kiinni baarin nurkassa. Lähti liikkeelle hänen aloitteestaan.

Tällä kertaa olen enemmän tyytyväinen kuin pettynyt, että homma tosiaan jäi vain siihen suuteluun eikä lähdetty samaa matkaa pois baarista ja kenties harrastamaan seksiä. Siitäkin kyllä jotain puhuttiin, mutta onneksi kännistä huolimatta tultiin järkiimme. Kun ei mulla ole mitään intoa sekaantua kihloissa olevaan naiseen ja tuskinpa hänkään olisi jälkeenpäin kovin tyytyväinen ollut itseensä, jos seksiin asti olisi edetty. Tosin, häneltä seuraavana päivänä tullut tekstari oli aika monitulkintainen; en ole aivan varma, harmittiko häntä se, että edettiin noin pitkälle vai se ettei edetty vielä pidemmälle.

On parempi, ettei tapahtunut tämän enempää, mutta vähän kauhulla odotan seuraavaa kertaa, kun ollaan samaan aikaan baarissa. Jotenkin tuntuu, ettei nämä pussailut jääneet ainoaksi kerraksi. Ja riittääkö kummallakaan luonteen lujuutta enää toista kertaa painaa jarrua. En tiedä. Meidän välillä ei mielestäni mitään ihastumista ole, mutta sellaista jännitettä ja sähköä juuri sen verran, ettei paljoa tarvita, kun jotain tapahtuu.
 

Tämähän on merkillistä. Edellisen kerran sain seksiä helmikuussa ja nyt taas! Onko jokin ratkaiseva käänne muka oikeasti nyt tapahtumassa? Olen ennenkin tänne kirjoittanut, että laivalla ihmiset ovat avoimin mielin liikkeellä ja se kyllä pitää täysin paikkaansa :)

En kunnolla muista, miten tilanne lähti liikkeelle. Kymppikannen diskossa se tapahtui joskus noin puoli viiden aikaan aamulla, mutta sen verran paljon olin ottanut, ettei ole tarkkaa muistikuvaa, otettiinko ensikontakti tanssilattialla vai missä ja miten se tapahtui. Mutta sen muistan, että musa oli jo hiljennyt ja kello siis yli viiden siinä vaiheessa, kun alettiin pusuttelemaan. Käytiin sitten ensin hänen hytissään, jossa oli porukkaa jatkoilla reilunlaisesti ja täysi meno päällä.

Pussailu jatkui kuitenkin sielläkin ja ihan luontevasti jossain vaiheessa alkoi mennä juttu siihen suuntaan, että mistäs me löydettäisiin paikka, jossa voisi olla kahdestaan. Minun hyttiin ei voinut mennä, kun hyttikaveri oli siellä nukkumassa eikä varmasti olisi lähtenyt pois. Ja hänen hytissään oli villit jatkot, jotka kestäisi ties kuinka kauan. Käytiin kysymässä infostakin, että voidaanko ottaa joku ylimääräinen hytti, mutta ei onnistunut. Huonoa palvelua, pitäisi nyt sentään tällaisia tilanteita varten laivayhtiönkin olla varautunut :) Eikö muka kenelläkään muulla ole koskaan ollut tarvetta.

Risteilylaivat on kuitenkin isoja ja sokkeloisia, joten kyllähän se paikka jostain oli löydettävä, kun kumpaakin sen verran halutti. Mulle nyt sinänsä käytävän nurkkakin olisi siinä mielentilassa sopinut, mutta hän halusi vähän enemmän yksityisyyttä. Löytyihän se sitten - vessasta (hänen aloitteesta). Ei mikään yltiöromanttinen, tunteita pursuava ja hellyyden täyteinen kokemus tosiaankaan, mutta uusi toki. Elämäni ensimmäinen baaripokaus, ensimmäinen seksikumppani, joka löytyi muualta kuin netistä ja myös ensimmäinen kerta, kun harrastin seksiä kännissä. Kaikilla aiemmilla kerroilla olen ollut vesiselvä.

Aika onnetonta sähellystä ja ähellystä se sitten vaan oli. Kumpikaan ei siitä varmaan kauheasti saanut irti eikä homma oikein onnistunut. Tuollainen 12 tuntia kestänyt juopottelu, reilun 25 tunnin valvominen yhtäjaksoisesti ja varmaan lähes 3 promillen humala ei tosiaan tee mieskunnolle hyvää. Parempaa kai se silti oli kuin ei mitään, mutta olen ollut sitä mieltä, että känniset yhden illan jutut tuskin ovat mun juttu ja kyllä tämä kokemus sitä ajatusta vahvisti. Ei ole sellainen asia, jota erityisesti kannattaisi tavoitella. Tuskinpa sitä silti jatkossakaan jarruttelee, jos mahdollisuus tuollaiseen tulee. Ja seurassa ei ollut mitään valittamista. Mutta tuon jutun kohokohta oli kyllä ehdottomasti tosi hyvät suudelmat diskossa, käytävillä ym... :)

Terminaalissa nähtiin vielä sattumalta aamulla ja positiivista oli, ettei sieltä sentään nyrkistä tullut, vaan hymy ja moikat. Että se siitä. Hytti kun olisi ollut, niin ois voinut tulla tosi hyväkin kokemus, mutta minkäpä sille mahtaa. Kokemus kuitenkin tämäkin ja onnistuipahan viimein baaristakin.

Ärsyttävää, mutta samalla myös niin kiehtovaa. Nimittäin flirttailu tuon mulle jo kertaalleen pakit antaneen työkaverin kanssa. Joulukuun tapahtumien jälkeen jonkin aikaa oli vähän seesteisempää eikä hirveästi oltu tekemisissä, mutta nyt on taas melkein entinen meininki. Paikoitellen ihan hirveää flirttailua. Itse en ole ollut mielestäni aloitteellinen, vaan kyllä tämä aktivoituminen on taas hänestä lähtöisin. Sinänsä outoa, että minun tietääkseni hänellä on tällä hetkellä joku mies. Että mitä siinä sitten mun kanssa vielä flirttailee. Vaikka järkevä mies unohtaisikin koko naisen ja pysyttelisi erossa kaikenlaisesta flirtistä, niin ei siihen vaan pysty. Ei riitä luonnetta. Juuri siksi, kun se on niin kiehtovaa, siihen tulee mentyä mukaan. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä jotain joskus seuraisi.

Ujo, yksinäinen ja pelokas - siinä minulle uusia adjektiiveja. Oli illanistujaiset, niin yksi työkaveri sanoi, että olen tuollainen. Osui aika hyvin kohdilleen ja sanoinkin hänelle siitä. Olen aiemminkin huomannut, että hän tuntuu olevan muita paremmin perillä siitä, mikä tämä minun tilanne naisten suhteen on ollut ja on nyt. Hänellä on varmaan vähän normaalia parempi ihmistuntemus. Mutta en ole mitenkään pahana tuollaisista kommenteista. Hän on hyvä tyyppi ja ollaan puhuttu ennenkin asioista yllättävän avoimesti. Ja vaikka kyseessä onkin yksi parhaimman näköisistä naisista, mitä henkilökohtaisesti tunnen, niin en mene yhtään lukkoon, vaikka puhutaankin vähän suoremmilla sanoilla asioiden oikeilla nimillä.

Jäi jopa pienoinen morkkis, kun samojen illanistujaisten jatkoilla tanssittiin yhden työkaverin kanssa melkoisen läheisissä merkeissä. Ei muuten, mutta hän on ollut kihloissa jo vuosikaudet. Ei kai sitä varatun naisen kanssa sopisi noin tanssia. Hän se kyllä aloitteen teki, mutta en toisaalta jarrutellutkaan. Millainen morkkis lie sitten hänellä, kun matkoilta palannut mies odotteli kihlattuaan kotiin, ja tämä samaan aikaan ketkutteli toisen miehen kanssa yökerhossa. Pistetäänkö viinan piikkiin molemmin puolin.
 

Kivastipa tuo seksin saanti nosti itsetuntoa ainakin hetkellisesti. Sitä ei voi tietää tuleeko naisen saanti jatkossakaan yhtään helpommaksi, mutta ei viitsi sillä nyt vaivata päätä. Ennemmin tuntee hyvää fiilistä siitä, että on saanut seksiä. Ei enää tuon yön jälkeen tunnu, että olisin ihan niin kokematon paska kuin aiemmin. Ei tunnu siltä, vaikka karu totuus onkin, että minähän olen niin kokematon paska seksin suhteen ettei ole tosikaan. Hävettävän kokematon.

Tilanne nettideittailun kannalta on kyllä jatkon suhteen parempi kuin silloin kun aloittelin nämä hommat. Nyt minulla on olemassa parempia kuvia itsestäni ja olen saanut viime aikoina käytännössä melkein aina vastauksen, kun liitän viestiin kuvan mukaan. Treffi-ilmoitukseen en kuvaa edelleenkään laita.

Ihmeen hyviä kuvia sain otettua itse itsestäni kännykkäkameralla. Ulkonäkö ei enää ole esteenä ihan hirveästi ja on kiva, kun sen osalta saa kehuja. Ja olen kyllä omasta mielestänikin nyt paremman näköinen kuin vaikka viisi vuotta sitten. Ikä on tehnyt hyvää (vaikka olin nuorempana sporttisemmassa kunnossa) ja toki sekin vaikuttaa ettei tarvitse enää pitää silmälaseja.

Kevätkin jo näin pitkällä ja valoa riittää. Jospa tästä käyrä lähtisi ylöspäin, kun on monessa muussakin asiassa meinannut epäonni potkia persuksille vähän liikaakin tämän talven aikana.

Pitkä, lähes kolme vuotta kestänyt kuiva kausi tuli päätökseen männä viikonloppuna. Paistaa se päivä risukasaankin. Netin kautta löytyi tämäkin kumppani, kuten aiemmatkin. Poikkesi sen verran aiemmista, että vietettiin koko yö yhdessä. Nytpä ei enää olisi kovin helppoa laskea, montako kertaa olen harrastanut elämäni aikana seksiä. Yöhön kun mahtuu useampia sessioita ;) Lisäkokemusta siitä itsestään siis tuli mukavasti. Ja ensimmäistä kertaa koskaan nukuin naisen kanssa. Jo oli aikakin. Se oli vähän hankalaa, kun on tottunut nukkumaan yksin.

Tässä oli molemmilla sellainen tavoite, että oltaisiin tapailtu seksin merkeissä jatkossakin, jos vain kaikki natsaisi kohdilleen ja meillä synkkaisi. Mitään vakavampaa ei kumpikaan edes ajatellut. Etenkin hän tuntui olevan tällä hetkellä ehdottomasti vastaan kaikkea seurusteluun viittaavaakin. Ja olisihan seksisuhde sopinut mullekin oikein hyvin; mulla kun on nämä tunteiden pelko- ja sitoutumiskammo-nimiset sairaudet.

Mutta parin päivän makustelun jälkeen oli pakkien vuoro, joka vaikutti todennäköiseltä jo yön jälkeen. Jouduin nyt asettumaan sille toiselle puolelle ja olemaan pakkien antajana. Hän olisi ollut kovastikin kiinnostunut tapaamaan uudelleen, mutta itsellä ei ollut intoa. En vaan saanut siitä sellaista nautintoa ja hyvää oloa kuin seksistä pitäisi saada eikä kieltämättä kyllä hänen olemuskaan hirveästi miellyttänyt. Sen voin myöntää ihan suoraan. Vähän ärsyttää tuollainen, että kun kirjoitellaan netissä, niin toinen lähettelee itsestään ikivanhoja tai tietokoneella muokattuja kuvia. Ja sitten livenä onkin vastassa ihan eri kokoinen ja näköinen nainen. Omiaan laskemaan innostusta, mutta tyyppinä hän oli silti ihan huippu.

Onneksi selvisin pakkien antamisesta fiksusti ja hän otti asian aikuismaisesti. Taidan ymmärtää tämän jälkeen paremmin niitä naisia, jotka ovat minulle antaneet pakit. Tilanne ei todellakaan ole helppo, kun toinen on innoissaan, mutta toinen ei. Ja vaikka kaikki sinänsä olisi ihan ok, niin se ei välttämättä riitä jatkoa ajatellen. Vieläpä sorruin tähän samaan 'olet mukava, mutta...' -lässytykseen, jota olen itse kironnut. Niin oli kuitenkin tehtävä, koska se oli totuus. Vaikka kyse olisikin vain seksistä, niin ei seksisuhdekaan silti noin vaan lähde pyörimään. Useamman asian pitää loksahtaa kohdilleen ja nyt ei loksahtanut tarpeeksi moni. Ihan kivasti silti pönkittää miehisyyttä ja itsetuntoa, että joku minusta innostui noinkin paljon yhteisen yön jälkeen. Tuli aika imartelevia kommentteja.

Kunpa vaan joskus saisi harrastaa seksiä naisen kanssa, jota kohtaan olisi tunteita. Ei tarvitse olla rakkautta (eikä saakaan!), mutta sellaista ihastumista ja vatsaa kipristelevää vetovoimaa. Tähän asti kokemassani seksissä noita tunteita ei ole ollut. Kyllähän sitä tietysti kiihottuu niistä asioista, joita sängyssä tehdään, vaikkei tunteita olisikaan. Mutta jos sisällä myllertäisi enemmän ja toisesta välittäisi enemmän, niin seksi olisi taatusti paljon parempaa. Nyt siitä on kuitenkin sellainen palo on puuttunut.

Jatkossa ei enää ole varaa valittaa täällä seksin puutetta. Nyt sitä olisi ollut tarjolla varmaan niin paljon kuin olisin halunnut. Eli jos meinaan jatkossa blogiin kirjoitella, niin blogin nimi pitänee muuttaa.