Ei sitä näköjään ihan tunteeton ihminen olekaan. Tunteet meinaa tulla mukaan, ei mahda mitään. Siis tässä jutussa, mikä nyt kesästä asti on ollut menossa. Vielä elokuussa suhtauduin asiaan rennosti ja hymyssä suin, tapahtuipa mitä vaan. Syys- ja lokakuussa sitten oli muutama sellainen ilta hänen kanssaan, että aloin tuntemaan jotain muutakin kuin pelkkää fyysistä kiinnostusta.

Hänkin on ihan suoraan myöntänyt olevansa minuun ihastunut, mutta samalla hämmästynyt omista tuntemuksistaan. No, piti munkin sitten myöntää, että ihastunut olen itsekin. Silleen vähäsen ;) Hirvittää vaan tällainen, että toinen on varattu ja kyseessä on sillä tavalla kielletty juttu. Ilmeisesti hänen mieskään ei ihan tietämätön ole. Enkä kyllä edes tiedä, eteneekö tämä tästä minnekään enää. Ei olla yli kolmeen viikkoon nyt tavattu työn ulkopuolella ja hän on ollut hyvin etäinen minuun päin. Edellisen kerran jälkeen hän vannoi, että nyt loppuu tällainen sekoilu ja hän laittaa ajatusmaailmansa kuntoon. Ainakin vielä hänen puolustuksensa on pitänyt.

Minä silti niin toivoisin, että vielä voisi jotain olla meidän välillä.

En ole maineen eteen mielestäni itse tehnyt mitään. Mun 4-5 naispuolista työkaveria luulee ihan oikeasti, että olen hirveä pelimies. Että naisia tulee ja menee eikä tarvi puutteessa elää. Olen kyllä monesti sanonutkin heille ihan suoraan, että en minä mitään naisia saa, mutta ei tunnu menevän perille. Eivät ota tosissaan.

Mun keväiset laivaseikkailut on kyllä levinneet vähän liian laajan piirin tietoon, että se varmaan jossain määrin vaikuttaa. Olisi pitänyt pitää silloin suu kiinni eikä kertoa kenellekään. Vaikka kieltämättä tunsin pienoista ylpeyttä, että onnistuin, niin saa kai sitä jollekin kertoa :)

Kai se sitten on, että kun on suunnilleen työpaikan ainoa sinkku ja käyn baareissa joidenkin mielestä paljon, niin siitä on helppo vetää tämmöisiä vääriä johtopäätöksiä. En kyllä käy paljon baareissa, mutta jos muut käy silloin tällöin ja itse keskimäärin ehkä kahdesti kuussa, niin voi sekin tuntua paljolta. Ja mitäpä se sinkkumies muuta baarissa tekisi kuin kaataisi naisia. Pitäisköhän laittaa näille väärinymmärtäjille linkki tähän blogiin, että lukekaa siitä :) Voisivat hämmästyä. En nimittäin tiedä, olenko niin kovin ylpeä tällaisesta maineesta. Ehkä asia olisi toisin, jos olisin oikeasti pelimies, mutta mitä hyötyä on maineesta, mikä ei pidä paikkaansa. Tuskin mitään.

Ja sitten tämä pussailukaveri (hänkin luulee, että olen peluri). Päivitystä tilanteeseen. Eihän se ole jäänyt näihin kertoihin, mistä aiemmin olen täällä kirjoittanut. Pari viikkoa sittenkin pussailtiin baarissa niin, ettei mitään rajaa. Silloin oli tosi lähellä ettei tultu mun luo jatkoille. Ja tänään on viimeksi kuumat viestit lennelleet puolin ja toisin. Saa nähdä mihin tämä vielä johtaa. Tässä on vaan käynyt niin, että vaikka en tuppukylässä asukaan, niin ei tämä ihan täysin salaisuutena ole pysynyt. Baareissa on aina joku joka tuntee jonkun ja joka taas tuntee jonkun.

Tämä on tapahtunut jo yli kolme kuukautta sitten, mutta en ole saanut tekstiä kirjoitettua. Osittain siksi, että homma vielä jossain määrin roikkuu ilmassa. Olin siis treffeillä, jotka treffikumppanin kanssa kyllä itse sovimme, mutta meidät järjestettiin siihen tilanteeseen. Tämä on jotenkin hassua, että yksi nainen on alkanut ottamaan roolia mun elämässä, sillä tämä järkkääjä oli sama nainen, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä merkinnöissä (siis pusuttelukaveri).

Treffikumppani oli yksi hänen kaverinsa, jota hän oli koko talven ajan yrittänyt naittaa minulle ja päinvastoin. Nainen ei ollut ensin ollut kovin innokas, mutta (nyt täytyy röyhistää rintaa :)), kun kerran näki minut, niin alkoi kiinnostumaan ja oli kehunut hyvännäköiseksi. Tämä mun työkaveri sitten järkkäsi meidät samaan aikaan baariin yksi lauantai ja oli myös itse siellä. Juteltiin siinä illan aikana, tanssittiin ja sovittiin sitten treffit seuraavalle viikolle.

Kokemuksena ne olivat monessa mielessä uusi. Ensinnäkin kaikki aiemmat treffini ovat olleet nettitreffejä. Nämä olivat ensimmäiset "normaalitreffit". Oli se lähtötilanne siinä mielessä helpompi, että ainakin varmasti tunnisti toisen treffeille mentäessä ja tiesi suunnilleen mitä odottaa, kun oli tavattu aiemminkin. Tilanne oli heti alussa paljon rennompi kuin nettitreffeillä. Ja tiedostin, että jotain molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa.

Ihan mukavasti meillä meni muutama tunti. Silti oli treffien jälkeen fiilis, että ei taida jatkoa seurata. Jäi hänestä sellainen "ihan okei, mutta ei nyt kuitenkaan" -kuva. No, mutta onneksi tässä kuviossa oli vielä tuo yhteinen kaveri avittamassa ja sain häneltä tietoa, että ei tilanne niin ollutkaan, vaan nainen oli innokas tapaamaan uudelleen. Ainut ongelma on, että ei asuta samassa kaupungissa, vaan välissä on useita satoja kilometrejä. Tekstailtiin sitten minun aloitteesta ja sovittiin, että hän ilmoittaa, kun on seuraavan kerran muutaman viikon päästä kaupungissa. Ilmoittihan hän, mutta ilmoitus oli, ettei ehdi tavata ja toivotteli hyvät kesän jatkot.

Ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä. Olen kyllä muutaman kerran ollut laittamassa hänelle viestiä, mutta on sitten jäänyt. Jotenkin jäi hänen viimeisistä viesteistään niin lopullinen kuva ja kun puhuttiin, että hän ottaisi yhteyttä, kun on täällä, niin se on sitten munkin puolelta jäänyt tähän. Taas voi varmaan todeta, että voisin olla rohkeampikin, mutta toisaalta en haluaisi kauheasti alkaa painamaan päälle. Eikä ole työkaverikaan enää puhunut mitään koko asiasta, niin siitäkin voi jotain päätellä.

Tuntuu silti, että edelleen homma olisi vaiheessa. Välimatkaongelmaa ei pitäisi enää kohta olla, joten sitten ainakin voitaisiin helpommin tavata. Liekö mitään elämää suurempaa romanssia on luvassa, mutta olis nyt edes jotain. Tapailua. Mulla kun ei koskaan ole kenenkään kanssa tullut kakkostreffejäkään. Se vaan vähän koko kuviossa ahdistaa, kun olen ihan varma, että tälle työkaverilleni menee täydet raportit aina siitä, mitä on meidän kesken tapahtunut. Tulee paineita. Ja jotain kuulin silloin talvella, että tämä nainen ei enää koskaan halua mitään nuorta miestä, joka ei osaa mitään. Minäkö sitten osaan :D

Mitähän mää kirjoitinkaan viime tekstissä? "...vähän kauhulla odotan seuraavaa kertaa, kun ollaan samaan aikaan baarissa. Jotenkin tuntuu, ettei nämä pussailut jääneet ainoaksi kerraksi."

Nyt koitti se kerta, kun oltiin uudelleen samaan aikaan baarissa. Ei mitenkään sattumalta, vaan tiesin kyllä, että hän on siellä. Ja varmaan utealiaisuuttani juuri siksi sinne meninkin. Miten sitten kävi? No samoin kävi kuin viimeksi. Suutelua, tanssia, hyväilyitä...

Vähän outo olo oli jälkeenpäin, mutta miksipä tästä toisaalta pitäisi stressiä ottaa.  Se on ihan turhaa. En kyllä tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Pitäisikö tehdä niin, ettei suhtautuisi yhtään mitenkään. Tuntisi pienoista ylpeyttä siitä, että saa huomiota, mutta olisi muuten rasittamatta aivoja koko asialla.

Melkeinpä voi sanoa, että väistämätön tapahtui. Se, mikä on oikeastaan ollut pidemmän aikaa tulollaan. Sillä tavalla tyrkyllä, odottaen vain oikeaa hetkeä. Kirjoitin tästä naisesta mm. 14.4. merkinnässä, kuinka tanssittiin läheisissä merkeissä. No nyt sitten tanssiminen eteni vähän pidemmälle ja touhu meni ihan pussailuksi. Eikä miksikään muutamaksi suukoksi, vaan oltiin pidemmän aikaa toisissamme kiinni baarin nurkassa. Lähti liikkeelle hänen aloitteestaan.

Tällä kertaa olen enemmän tyytyväinen kuin pettynyt, että homma tosiaan jäi vain siihen suuteluun eikä lähdetty samaa matkaa pois baarista ja kenties harrastamaan seksiä. Siitäkin kyllä jotain puhuttiin, mutta onneksi kännistä huolimatta tultiin järkiimme. Kun ei mulla ole mitään intoa sekaantua kihloissa olevaan naiseen ja tuskinpa hänkään olisi jälkeenpäin kovin tyytyväinen ollut itseensä, jos seksiin asti olisi edetty. Tosin, häneltä seuraavana päivänä tullut tekstari oli aika monitulkintainen; en ole aivan varma, harmittiko häntä se, että edettiin noin pitkälle vai se ettei edetty vielä pidemmälle.

On parempi, ettei tapahtunut tämän enempää, mutta vähän kauhulla odotan seuraavaa kertaa, kun ollaan samaan aikaan baarissa. Jotenkin tuntuu, ettei nämä pussailut jääneet ainoaksi kerraksi. Ja riittääkö kummallakaan luonteen lujuutta enää toista kertaa painaa jarrua. En tiedä. Meidän välillä ei mielestäni mitään ihastumista ole, mutta sellaista jännitettä ja sähköä juuri sen verran, ettei paljoa tarvita, kun jotain tapahtuu.
 

Tämähän on merkillistä. Edellisen kerran sain seksiä helmikuussa ja nyt taas! Onko jokin ratkaiseva käänne muka oikeasti nyt tapahtumassa? Olen ennenkin tänne kirjoittanut, että laivalla ihmiset ovat avoimin mielin liikkeellä ja se kyllä pitää täysin paikkaansa :)

En kunnolla muista, miten tilanne lähti liikkeelle. Kymppikannen diskossa se tapahtui joskus noin puoli viiden aikaan aamulla, mutta sen verran paljon olin ottanut, ettei ole tarkkaa muistikuvaa, otettiinko ensikontakti tanssilattialla vai missä ja miten se tapahtui. Mutta sen muistan, että musa oli jo hiljennyt ja kello siis yli viiden siinä vaiheessa, kun alettiin pusuttelemaan. Käytiin sitten ensin hänen hytissään, jossa oli porukkaa jatkoilla reilunlaisesti ja täysi meno päällä.

Pussailu jatkui kuitenkin sielläkin ja ihan luontevasti jossain vaiheessa alkoi mennä juttu siihen suuntaan, että mistäs me löydettäisiin paikka, jossa voisi olla kahdestaan. Minun hyttiin ei voinut mennä, kun hyttikaveri oli siellä nukkumassa eikä varmasti olisi lähtenyt pois. Ja hänen hytissään oli villit jatkot, jotka kestäisi ties kuinka kauan. Käytiin kysymässä infostakin, että voidaanko ottaa joku ylimääräinen hytti, mutta ei onnistunut. Huonoa palvelua, pitäisi nyt sentään tällaisia tilanteita varten laivayhtiönkin olla varautunut :) Eikö muka kenelläkään muulla ole koskaan ollut tarvetta.

Risteilylaivat on kuitenkin isoja ja sokkeloisia, joten kyllähän se paikka jostain oli löydettävä, kun kumpaakin sen verran halutti. Mulle nyt sinänsä käytävän nurkkakin olisi siinä mielentilassa sopinut, mutta hän halusi vähän enemmän yksityisyyttä. Löytyihän se sitten - vessasta (hänen aloitteesta). Ei mikään yltiöromanttinen, tunteita pursuava ja hellyyden täyteinen kokemus tosiaankaan, mutta uusi toki. Elämäni ensimmäinen baaripokaus, ensimmäinen seksikumppani, joka löytyi muualta kuin netistä ja myös ensimmäinen kerta, kun harrastin seksiä kännissä. Kaikilla aiemmilla kerroilla olen ollut vesiselvä.

Aika onnetonta sähellystä ja ähellystä se sitten vaan oli. Kumpikaan ei siitä varmaan kauheasti saanut irti eikä homma oikein onnistunut. Tuollainen 12 tuntia kestänyt juopottelu, reilun 25 tunnin valvominen yhtäjaksoisesti ja varmaan lähes 3 promillen humala ei tosiaan tee mieskunnolle hyvää. Parempaa kai se silti oli kuin ei mitään, mutta olen ollut sitä mieltä, että känniset yhden illan jutut tuskin ovat mun juttu ja kyllä tämä kokemus sitä ajatusta vahvisti. Ei ole sellainen asia, jota erityisesti kannattaisi tavoitella. Tuskinpa sitä silti jatkossakaan jarruttelee, jos mahdollisuus tuollaiseen tulee. Ja seurassa ei ollut mitään valittamista. Mutta tuon jutun kohokohta oli kyllä ehdottomasti tosi hyvät suudelmat diskossa, käytävillä ym... :)

Terminaalissa nähtiin vielä sattumalta aamulla ja positiivista oli, ettei sieltä sentään nyrkistä tullut, vaan hymy ja moikat. Että se siitä. Hytti kun olisi ollut, niin ois voinut tulla tosi hyväkin kokemus, mutta minkäpä sille mahtaa. Kokemus kuitenkin tämäkin ja onnistuipahan viimein baaristakin.

Ärsyttävää, mutta samalla myös niin kiehtovaa. Nimittäin flirttailu tuon mulle jo kertaalleen pakit antaneen työkaverin kanssa. Joulukuun tapahtumien jälkeen jonkin aikaa oli vähän seesteisempää eikä hirveästi oltu tekemisissä, mutta nyt on taas melkein entinen meininki. Paikoitellen ihan hirveää flirttailua. Itse en ole ollut mielestäni aloitteellinen, vaan kyllä tämä aktivoituminen on taas hänestä lähtöisin. Sinänsä outoa, että minun tietääkseni hänellä on tällä hetkellä joku mies. Että mitä siinä sitten mun kanssa vielä flirttailee. Vaikka järkevä mies unohtaisikin koko naisen ja pysyttelisi erossa kaikenlaisesta flirtistä, niin ei siihen vaan pysty. Ei riitä luonnetta. Juuri siksi, kun se on niin kiehtovaa, siihen tulee mentyä mukaan. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä jotain joskus seuraisi.

Ujo, yksinäinen ja pelokas - siinä minulle uusia adjektiiveja. Oli illanistujaiset, niin yksi työkaveri sanoi, että olen tuollainen. Osui aika hyvin kohdilleen ja sanoinkin hänelle siitä. Olen aiemminkin huomannut, että hän tuntuu olevan muita paremmin perillä siitä, mikä tämä minun tilanne naisten suhteen on ollut ja on nyt. Hänellä on varmaan vähän normaalia parempi ihmistuntemus. Mutta en ole mitenkään pahana tuollaisista kommenteista. Hän on hyvä tyyppi ja ollaan puhuttu ennenkin asioista yllättävän avoimesti. Ja vaikka kyseessä onkin yksi parhaimman näköisistä naisista, mitä henkilökohtaisesti tunnen, niin en mene yhtään lukkoon, vaikka puhutaankin vähän suoremmilla sanoilla asioiden oikeilla nimillä.

Jäi jopa pienoinen morkkis, kun samojen illanistujaisten jatkoilla tanssittiin yhden työkaverin kanssa melkoisen läheisissä merkeissä. Ei muuten, mutta hän on ollut kihloissa jo vuosikaudet. Ei kai sitä varatun naisen kanssa sopisi noin tanssia. Hän se kyllä aloitteen teki, mutta en toisaalta jarrutellutkaan. Millainen morkkis lie sitten hänellä, kun matkoilta palannut mies odotteli kihlattuaan kotiin, ja tämä samaan aikaan ketkutteli toisen miehen kanssa yökerhossa. Pistetäänkö viinan piikkiin molemmin puolin.
 

Kivastipa tuo seksin saanti nosti itsetuntoa ainakin hetkellisesti. Sitä ei voi tietää tuleeko naisen saanti jatkossakaan yhtään helpommaksi, mutta ei viitsi sillä nyt vaivata päätä. Ennemmin tuntee hyvää fiilistä siitä, että on saanut seksiä. Ei enää tuon yön jälkeen tunnu, että olisin ihan niin kokematon paska kuin aiemmin. Ei tunnu siltä, vaikka karu totuus onkin, että minähän olen niin kokematon paska seksin suhteen ettei ole tosikaan. Hävettävän kokematon.

Tilanne nettideittailun kannalta on kyllä jatkon suhteen parempi kuin silloin kun aloittelin nämä hommat. Nyt minulla on olemassa parempia kuvia itsestäni ja olen saanut viime aikoina käytännössä melkein aina vastauksen, kun liitän viestiin kuvan mukaan. Treffi-ilmoitukseen en kuvaa edelleenkään laita.

Ihmeen hyviä kuvia sain otettua itse itsestäni kännykkäkameralla. Ulkonäkö ei enää ole esteenä ihan hirveästi ja on kiva, kun sen osalta saa kehuja. Ja olen kyllä omasta mielestänikin nyt paremman näköinen kuin vaikka viisi vuotta sitten. Ikä on tehnyt hyvää (vaikka olin nuorempana sporttisemmassa kunnossa) ja toki sekin vaikuttaa ettei tarvitse enää pitää silmälaseja.

Kevätkin jo näin pitkällä ja valoa riittää. Jospa tästä käyrä lähtisi ylöspäin, kun on monessa muussakin asiassa meinannut epäonni potkia persuksille vähän liikaakin tämän talven aikana.

Pitkä, lähes kolme vuotta kestänyt kuiva kausi tuli päätökseen männä viikonloppuna. Paistaa se päivä risukasaankin. Netin kautta löytyi tämäkin kumppani, kuten aiemmatkin. Poikkesi sen verran aiemmista, että vietettiin koko yö yhdessä. Nytpä ei enää olisi kovin helppoa laskea, montako kertaa olen harrastanut elämäni aikana seksiä. Yöhön kun mahtuu useampia sessioita ;) Lisäkokemusta siitä itsestään siis tuli mukavasti. Ja ensimmäistä kertaa koskaan nukuin naisen kanssa. Jo oli aikakin. Se oli vähän hankalaa, kun on tottunut nukkumaan yksin.

Tässä oli molemmilla sellainen tavoite, että oltaisiin tapailtu seksin merkeissä jatkossakin, jos vain kaikki natsaisi kohdilleen ja meillä synkkaisi. Mitään vakavampaa ei kumpikaan edes ajatellut. Etenkin hän tuntui olevan tällä hetkellä ehdottomasti vastaan kaikkea seurusteluun viittaavaakin. Ja olisihan seksisuhde sopinut mullekin oikein hyvin; mulla kun on nämä tunteiden pelko- ja sitoutumiskammo-nimiset sairaudet.

Mutta parin päivän makustelun jälkeen oli pakkien vuoro, joka vaikutti todennäköiseltä jo yön jälkeen. Jouduin nyt asettumaan sille toiselle puolelle ja olemaan pakkien antajana. Hän olisi ollut kovastikin kiinnostunut tapaamaan uudelleen, mutta itsellä ei ollut intoa. En vaan saanut siitä sellaista nautintoa ja hyvää oloa kuin seksistä pitäisi saada eikä kieltämättä kyllä hänen olemuskaan hirveästi miellyttänyt. Sen voin myöntää ihan suoraan. Vähän ärsyttää tuollainen, että kun kirjoitellaan netissä, niin toinen lähettelee itsestään ikivanhoja tai tietokoneella muokattuja kuvia. Ja sitten livenä onkin vastassa ihan eri kokoinen ja näköinen nainen. Omiaan laskemaan innostusta, mutta tyyppinä hän oli silti ihan huippu.

Onneksi selvisin pakkien antamisesta fiksusti ja hän otti asian aikuismaisesti. Taidan ymmärtää tämän jälkeen paremmin niitä naisia, jotka ovat minulle antaneet pakit. Tilanne ei todellakaan ole helppo, kun toinen on innoissaan, mutta toinen ei. Ja vaikka kaikki sinänsä olisi ihan ok, niin se ei välttämättä riitä jatkoa ajatellen. Vieläpä sorruin tähän samaan 'olet mukava, mutta...' -lässytykseen, jota olen itse kironnut. Niin oli kuitenkin tehtävä, koska se oli totuus. Vaikka kyse olisikin vain seksistä, niin ei seksisuhdekaan silti noin vaan lähde pyörimään. Useamman asian pitää loksahtaa kohdilleen ja nyt ei loksahtanut tarpeeksi moni. Ihan kivasti silti pönkittää miehisyyttä ja itsetuntoa, että joku minusta innostui noinkin paljon yhteisen yön jälkeen. Tuli aika imartelevia kommentteja.

Kunpa vaan joskus saisi harrastaa seksiä naisen kanssa, jota kohtaan olisi tunteita. Ei tarvitse olla rakkautta (eikä saakaan!), mutta sellaista ihastumista ja vatsaa kipristelevää vetovoimaa. Tähän asti kokemassani seksissä noita tunteita ei ole ollut. Kyllähän sitä tietysti kiihottuu niistä asioista, joita sängyssä tehdään, vaikkei tunteita olisikaan. Mutta jos sisällä myllertäisi enemmän ja toisesta välittäisi enemmän, niin seksi olisi taatusti paljon parempaa. Nyt siitä on kuitenkin sellainen palo on puuttunut.

Jatkossa ei enää ole varaa valittaa täällä seksin puutetta. Nyt sitä olisi ollut tarjolla varmaan niin paljon kuin olisin halunnut. Eli jos meinaan jatkossa blogiin kirjoitella, niin blogin nimi pitänee muuttaa.
 

Asiat työkaverin kanssa lähtivät etenemään piakkoin pikkujoulujen jälkeen. Pari muutakin työkaveria kuin tämä, joka on aiemmin meitä yrittänyt parittaa, huomasivat viimeistään nyt meidän välillä sähköä. Eikä varmastikaan pikkujoulujen tapahtumat siihen ollut mitenkään pieni vaikuttaja.

Vaikka samojen seinien sisällä työskennelläänkin, niin homma meni ihan nettideittailuksi. Meillä on sellainen työpaikan sisäinen mese käytössä, niin kaikki tapahtui siellä. Tämä parittaja - joka on ihastukseni erittäin hyvä ystävä - tässä oli se joka pani homman liikkeelle. Jutteli meidän molempien kanssa mesessä ja lopulta pakotti ihastukseni tekemään aloitteen. Hänen ystävänsä kanssa jutellessa kävi ilmi, että minä olin sittenkin ollut väärässä ja moni mm. tänne kommentoineista oikeassa. Ihastukseni on ollut jo pitkään minusta kiinnostunut ja puhunut kuulemma ’vaikka mitä’ ja hänen ystävänsä vihjaili mulle kaikkea tyyliin ’kunpa vaan tietäisit’. Tarkkaa sisältöä en tiedä, mutta ihastuksenikin oli miettinyt, että pitäisikö asiassa edetä, mutta ei ollut uskaltanut, kun ei ollut varma minun ajatuksista. Muutenkin kuulin ihan uskomattomia asioita; esimerkiksi, että hänen siskon miehensä, jonka olen nähnyt yhden kerran ohimennen yksissä pippaloissa, oli sanonut ihastukselleni sen jälkeen, että siinähän sulle olisi hyvin sopiva mies. Tämähän vain lisäsi kiinnostusta minun puoleltani.

Nytkin pikkujoulujen jälkeen, kun hänen ystävänsä yritti pistää asioihin vauhtia, niin me molemmat kuulemma hänelle pohdimme samaa asiaa, että mitä toinen ajattelee eikä kumpikaan uskonut, että toinen olisi kiinnostunut. Ihastukseni ystävä taasen on kuulemma päättänyt jo vuosi sitten, että meistä tulee pari. Hän on nähnyt sellaista kipinää meidän välillä.

Yksi päivä ihastukseni sitten mesetti minulle, että tälle pitäisi nyt tehdä jotain, kun meitä naitetaan joka suunnasta. Hänen mielestään oli ollut aina mukava jutella mun kanssa ja kai siinä pientä kipinöintiäkin oli ollut. Ja kertoi, että meidän kannattaisi tavata ja tutustua paremmin. Vastasin tietysti, että kiva on ollut munkin mielestä jutella ja kyllä sitä kipinöintiä on. Ja olisin kiinnostunut käymään treffeillä ja katsomaan, mitä siitä seuraisi. Sitä hän vähän varoitteli, etten tekisi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaan etenisimme varoen. Sillä hänen ystävällään oli kyllä tämän jälkeen sellainen ”vihdoinkin”-olo ja kertoi tosiaan, ettei vieläkään mitään olisi tapahtunut, ellei hän olisi puuttunut peliin niin vahvasti ja suoraan sanoen pakottanut ihastustani toimimaan. Ei kuulemma jaksanut enää katsoa sivusta toimettomana meidän touhua.

Molemmat saimme siis sentään sanottua toiselle, mitä ajattelemme. Tarkempi ajankohta treffeille jäi tässä vaiheessa vielä sopimatta. Seuraavana päivänä meillä oli toiset pikkujoulut. Niitä on aina ollut kahdet - ensin isommalle ja sitten pienemmälle porukalle. Huomasin siellä heti, että kaikki ei ole kohdallaan. Ihastukseni oli tavallista vaisumpi ja vaikeammin lähestyttävä. Mietin jo silloin, että niinköhän hän tuli katumapäälle. Puhuttiin kyllä siitä, että hän voisi vaikka tulla mun luokse syömään ja hän oli ihan innostunut ideasta. Se taisi kuitenkin olla pelkkää puhetta.

Otin heti maanantaina treffit puheeksi mesessä. Hän kertoi, että oli miettinyt asiaa ja niitä treffejä ei tule. Kertoi, että tykkää minusta kaverina, mutta jos olisi minuun ihastunut, niin olisi sen jo huomannut. Hänen mielestään se ei riitä, että kännissä flirttaillaan ja on kivaa. Ja on kuulemma tullut vastaan jo kymmeniä miehiä (en tiedä onko hän seurustellut kymmenien kanssa vai oliko tässä luvussa treffailukumppaneitakin) ja tuntee itsensä jo niin hyvin, että tietää kyllä ettei meidän välillä ole kaveruutta enempää. Eli pitkälti näitä samoja asioita, mitä olen ennenkin saanut naisilta kuulla, tyyliin ’olet mukava, MUTTA…’. Kunpa tietäisin, mikä se mutta on.

Vastasin, että olen jo pitkään ajatellut, että meidän välillä voisi olla muutakin kuin kaveruutta ja tein selväksi, että olisin kiinnostunut tapaamaan, mutta ei sillä ollut merkitystä hänelle. Ja ei ollut mitään järkeä sitten alkaa jankuttamaankaan, kun ei hän antanut yhtään siimaa. Ei hän missään vaiheessa kieltänyt sitä ettei meidän välillä olisi pientä kipinää. Mutta ilmeisesti pieni kipinöinti ei sitten riitä edes treffeille asti, vaan pitäisi olla alusta asti kunnon roihu. Tätä hän ei sanonut, mutta niin aistin, että siihen vaikutti myös se, että hänellä on niin hirveä kiire niiden lasten teon kanssa. Ja hän tietää sen, ettei minulla vielä ole sellaisia suunnitelmia.

Nuoremmat, jo perheelliset siskot painostavat häntä koko ajan ja biologinen kello tikittää sellaista vauhtia, että se voisi hyvin olla tikittänyt loppuun siinä vaiheessa, kun minä olisin valmis isäksi. Jos siis oletetaan, että meillä tosiaan olisi synkannut kunnolla. Vaikea nimittäin on kuvitella, että vuoden-parin sisällä vaihtelisin lapseni vaippoja. Hän tekikin selväksi sen, ettei ole enää varaa hukata aikaa yhteenkään sellaiseen suhteeseen, joka loppuisi kuten edelliset. Sellainen olisi hänelle pelkkää ajanhukkaa. Onhan hän jo kohta 34 vuotta, joten tavallaan ymmärrän, tavallaan en.

Tämä hänen ystävänsä oli ihan ällikällä lyöty, kun treffit peruuntuivat. Ihmetteli, että miten kaikkien niiden puheiden jälkeen tässä kävi näin. Olikohan sitten kuitenkin niin, että kun hän on yrittänyt meitä parittaa, niin mun ihastus meni liian vahvasti mukaan siihen peliin? Ja alkoi treffien sopimisen jälkeen vasta ajattelemaan asiaa omalla järjellä ja huomasi, ettei olekaan mitään tunteita. Se saattoi olla yksi syy. Ihastukseni oli kyllä myös sitä mieltä, että olemme liian erilaisia. Siinä hän on oikeassa. Me ollaan erilaisia. Elämämme on hyvin erilaista ja meillä ei kauheasti ole samoja kiinnostuksen kohteita. Ja tietysti menneisyyskin on erilainen, mitä tulee ihmissuhteisiin. Silti juttu on aina luistanut hirveän hyvin ja siksi meidän olisi mielestäni pitänyt tavata ja ajatella siten, että on parempi katsoa kuin katua, mutta eihän toista voi pakottaa.

Kyllä nämä pakit koville otti. Kovempi paikka kuin mikään aiemmista pakeista on ollut. Niin kova, että väkisillä silmänurkka kostui kun asiaa illalla kävin itseni kanssa läpi. Kun ajattelee, että olen ollut yli vuoden ihastunut ja viimein näytti, että asiat alkavat mennä eteenpäin, niin yhtäkkiä pudotaankin korkealta ja kovaa. Kyllähän siinä ehti muutaman päivän aikana jo olla aika innoissaan asiasta. Ei olisi pitänyt.

En minä silti hänelle tästä voinut mitenkään suuttua ja katkeroitua. Jos hän aidosti on tuota mieltä, niin parempi kertoa heti eikä lähteä väkisin treffeille ja antaa mahdollisesti minulle väärää kuvaa. Yritin käyttäytyä mahdollisimman viileästi ja olla näyttämättä pettymystäni. Vaikka onhan se aika syvältä tehdä noin, että ensin itse pyytää treffeille ja sitten parin päivän päästä peruu, kun tuleekin katumapäälle. Uskon kuitenkin siihen, että jatkamalla samoin kuin ennenkin voi tilaisuus vielä joskus tulla. Jos hän ei vaan löydä miestä yrityksestä huolimatta, niin hän voi alkaa miettiä asiaa uudestaan. Koska hänkin on nyt myöntänyt, että kipinöintiä meidän välillä on. Pitää ajatella positiivisesti, että se voisi joskus roihahtaa liekkeihin. Annetaan nyt pölyn vähän laskeutua ja katsotaan eteenpäin. Tuon jälkeen ollaan oltu vähän vähemmän tekemisissä, mutta aika näyttää jättääkö tämä pieni episodi mitään säröä meidän väleihin.