Olipa kertakaikkisen erikoinen baari-ilta perjantaina. Onneksi tuli lähdettyä, vaikka olin pitkään kahden vaiheilla. Epävakainen sää ja telkkarista tullut Kultaisen liigan kisa olivat saada jäämään sohvaperunaksi, mutta onneksi en antanut laiskuudelle periksi. Pieni ketutus alkoi nousemaan jo ennen lähtöä. Hankasin ja hinkkasin hiuksiani vaikka kuinka kauan, mutta ne näyttivät mielestäni karmeilta. Eihän se ole kovin miehistä käyttää kovin paljoa aikaa johonkin hiusten laittamiseen, mutta joku taso on sentään pidettävä. Lopulta kyllästyin ja ajattelin, että paremmaksi ne eivät tästä tule vaikka mitä tekisi. Eipä se silti iltaa haitannut, päinvastoin :)

Mua tultiin iskemään baarissa ihan tosissaan. Ei siinä vielä mitään, koska kyllähän niin joskus harvoin on ennenkin käynyt, mutta aiemmin ne on olleet aina tukevassa kännissä olevia naisia, joiden suusta ei ole tullut yhtään selvää sanaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut, vaan tämä ikäiseni nainen oli selvin päin ja muutenkin fiksun oloinen ja täyspäinen. Istuskelin tanssilattian vierellä tuolilla ja hän tuli viereeni ja kysyi kohteliaasti, onko viereinen tuoli vapaa. Siitä se juttelu lähti luonnostaan liikkeelle. Koko iltaa emme viettäneet yhdessä, vaan molemmat kävivät välillä pyörimässä omilla teillään, mutta aina jossain vaiheessa kohtasimme uudelleen. Tanssilattiallakin käytiin, tosin ei hitailla.

Hän oli aivan aidosti kiinnostunut minusta. Olin kuulemma harvinainen mies, kun en ollut baarissa kännissä ja minulle pystyi juttelemaan kunnolla. Taisipa hän vihjata siihenkin suuntaan, että en selvästikään ollut metsästämässä seksiä. No siinä suhteessa hän ei ehkä ollut ihan oikeassa, vaikka seksin hakeminen ei enää olekaan päällimmäisenä mielessä baarireissuilla. Hän pyysi sitten aika pian minulta numeroani. Ei hitto, hän kinusi sitä tosissaan pitkin iltaa. Hän oli saanut pettyä monesti miesten kanssa eikä vaihda numeroaan kenen tahansa kanssa, mutta minä vaikutin sellaiselta mieheltä, jonka kanssa hän mielellään numeroita vaihtaisi.

En minä sitä puhelinnumeroa antanut. Ajattelin ensin, että ehdottaisin sähköpostiosoitteiden vaihtoa, mutta annoin sitten senkin olla. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän minun piti miettiä, että miten lopulta liukenen pois sillä tavalla fiksusti. Se kävi lopulta helposti ja hänkin taisi ymmärtää yskän. Miksi sitten tein niin, etten antanut vastakaikua hänelle? Ei siinä olisi ollut mitään järkeä, koska ei siinä naisessa ollut yhtään sellaista piirrettä, mikä minua olisi kiinnostanut. Olin toki otettu siitä, että hän oli niin kiinnostunut, mutta ei se vielä riitä. Ulkonäkökin oli ihan okei. Olen monesti kirjoittanut siitä, etten tule kovin hyvin toimeen ujojen ja hiljaisten naisten kanssa. En tule edelleenkään, mutta kohtuus kaikessa. Tämä nainen oli nimittäin varsinainen räpätäti ja oli äänessä koko ajan. Hössötti, höpötti ja puhua pälpätti kovalla äänellä. Kyllä minäkin väliin jotain sain sanottua, mutta kovin yksipuolista se meidän keskustelu oli. Ja vielä kun se puhe oli sellaista rempseää Itä-Suomen murretta, niin mun kiinnostus häntä kohtaan ei missään vaiheessa päässyt kohoamaan.

Aloinhan minä muutenkin ajattelemaan ja analysoimaan, että entä jos annan sen numeron. Mitä sitten tapahtuisi? En kai minä nyt ala kenenkään lähes oudon naisen kanssa soittelemaan puhelimella, kun muutenkaan en tykkään puhelimessa puhumisesta. Olisiko sitten kannattanut? Olisi, ei olisi, olisi, ei olisi.... olisi ehkä kokemuksen kannalta, mutta toisaalta taas ei, koska kiinnostus oli täysin yksipuolista. Tietysti jos olisin alkanut hänen kanssaan treffailemaan, niin seksiä olisi voinut olla tiedossa vaikka piankin. Mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Ajattelin siinä ihan aluksi, että jos tuo nainen nyt kysyisi, että "lähdetäänkö panemaan", niin lähtisin. Alkuun nimittäin tuli sellainen kuva, että hän oli nimenomaan seksin perässä. Mutta vaikka sen olisinkin tehnyt, niin numeroa en ollut valmis antamaan. Kovasti hän kyllä sitä yritti loppuun asti. Varsinaisesti en kieltäytynyt missään vaiheessa, mutta onneksi tilanne raukesi sitten omia aikojaan.

Mietin sitäkin, että miksi hän minusta kiinnostui. Joitain syitä tuossa jo tulikin, mutta yksi iso tekijä oli kai sekin, että en näyttänyt itse kiinnostustani. Mitenpä olisin edes voinut, koska sitä ei ollut. Mutta jos hän olisi ollut sellainen, josta olisin ollut kiinnostunut, niin en usko, että juttelustamme olisi tullut kovin pitkäkestoista. Olisin kuitenkin alkanut kuolaamaan ja homma olisi kaatunut siihen.

Voihan syy olla myös siinä, että minä tosiaan olen naisille potentiaalinen mies siinä kuin kuka tahansa muukin. Itse tätä vaan on taustani huomioiden vielä vähän vaikea tajuta. Tuollaiset illat ovat juuri itsetunnon kannalta tärkeitä ja opettavaisia. Olin hirveän tyytyväinen kotiin tultuani, vaikka enpä tiedä olisiko pitänyt olla. Vähän jäi sellainen maku suuhun, että onko minusta tullut liian ronkeli, mutta en usko sitäkään. Keskiviikkona nimittäin näin kaupassa yhtä tyttöä, johon olin muutama vuosi sitten toivottoman ihastunut ja ihastuksen tunne iski päälle heti. Hänelle olisin antanut numeroni.

Tämä muutosprosessi, mikä minulla on menossa, taitaa olla kestoltaan aika paljon pidempi kuin muutaman vuoden. Ties kuinka kauan se vielä kestää. Ehkä vuoden, kymmenen vuotta tai koko elämän ajan. Valmista ei varmaan tulekaan koskaan, vaan aina törmään uusiin ja yllättäviin asioihin, joihin en oikein tiedä, miten suhtautua. Nyt tuli kuitenkin annettua ihan reilut ja rehelliset pakit naiselle, vaikka en sitä suoraan sanonutkaan hänelle, että en ole kiinnostunut. En osannut sanoa. Tavallaan on myös tylyä huomata, että omilla estoillani saattaakin olla paljon suurempi osa naisettomuudessani kuin olen itselleni aiemmin myöntänyt. En anna kenelle tahansa mahdollisuutta, koska olen mm. aiempien ihastusteni kautta tehnyt itselleni selväksi sen, millaisista naisista pidän. Ja se asia sitten myös on niin, kun olen kerran niin päättänyt. Jukuripää.