Nimimerkki juuso kommentoi erästä kirjoitustani 11.8. näin: "Oletko muuten koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että löytäisit jonkun tämän blogisi kautta?"

Tuo kommentti yhdistettynä tämän kirjoitukseni isoilla kirjaimilla kirjoitettuun otsikkoon kertokoon, mitä on sattunut.

Nyt se on tapahtunut, mistä olen niin monta ja pitkää vuotta haaveillut. Poikuus on poissa ikuisiksi ajoiksi. Eikä tule totisesti ikävä!! Nyt minäkin tiedän, miltä 'maailman luonnollisin asia' eli seksi tuntuu. Yhdenillan juttuna se sitten lopulta tapahtui ja uudestaan emme tule tapaamaan, mutta eipä ole sellaista tunnetta tullut, että katuisin yhtään mitään. Jotenkin tuntuu, että näin sen pitikin käydä. Paineet ovat olleet niin kovat, että olisi ollut hyvin vaikea uskoa, että eka kerta olisi tullut seurustelun kautta. Kärsivällisyys ei olisi riittänyt, vaan olisin pilannut kaiken halujeni takia.

Kaikki tapahtui niin äkkiä etten ehtinyt aloittaa itselleni tyypillistä turhaa mietiskelyä. Vähän epäröin, mutta lopulta annoin vaan mennä ja kuuntelin alitajuntaani, joka käski toimia ;) Jos aina miettii päänsä puhki joka asiaa, ei koskaan tapahdu mitään. Yhteydenotto tuli blogissani näkyvään sähköpostiosoitteeseen itseäni hieman vanhemmalta naiselta ja jotenkin ihmeellisellä tavalla satuimme asumaan suunnilleen samalla seudulla. Muutama päivä tiivistä kirjoittelua, tapaamisen sopiminen ja loppu on historiaa :) :)

Aika epätodellinen olo on vielä, vaikka tätä olen tässä muutaman päivän jo sulatellut. Ajattelin etukäteen, että seksi olisi erilaista kuin olen kuvitellut. Ei se kuitenkaan ollut. Hyvin pitkälti se aiheutti minussa niitä tuntemuksia, mitä olin kuvitellut. Eli hyviä ja nautinnollisia tuntemuksia. Monesti sanotaan, että eka kerta menee päin helvettiä. No, luonnollisesti kaikki ei ihan mennyt niin kuin oppikirjassa, mutta kyllä se totta vie oli onnistunut tapaaminen! Erittäin hyvä mieli siitä jäi. Toivottavasti en ollut pettymys myöskään seksipartnerilleni. Mutta se täytyy sanoa, että jännitys oli niin suuri etukäteen ja vielä seksin aikanakin, että sellaista jännittämistä tuskin koskaan enää elämässäni koen missään tilanteessa.

Mielenkiintoista on nyt nähdä, miten tämä kaikki vaikuttaa itseluottamukseeni. Nouseeko itsetunto, onko naisten lähestyminen jatkossa helpompaa, helpottaako paine pään sisällä, loppuuko itsesäälissä rypeminen jne...?? Tällä hetkellä on vielä ihan mahdotonta sanoa. On tämä niin ihmeellistä, että se on oikeasti tapahtunut. Jos ensimmäinen kerta kaikkine vapinoineen ja tärinöineen on noin onnistunut, niin kuinkahan upeaa seksi on ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka tuntee kunnolla? Ehkäpä sen tuntemuksen löytäminen voisi olla seuraava tavoittelemisen arvoinen asia...

Kaipa minä silti jatkan tämän blogin kirjoittelua, vaikka olenkin keskittynyt kirjoituksissani niin voimakkaasti tuohon poikuuden menettämiseen ja sen vaikeuteen. Eihän mulla edelleenkään mitään parisuhdetta ole. Nyt ainakin tiedän, millaista on harrastaa seksiä naisen kanssa. Ei pitäisi olla niin valtavia paineita, jos joskus vielä vastaavaan tilanteeseen pääsen. Ihan oikeasti tuntuu, että jos - tai pakko kai sanoa kun - tulevaisuudessa ihastun johonkin tyttöön ja alan häntä tapailemaan, niin seksiä jaksaa rauhassa odottaa ilman turhaa kiirettä. Ja sitä paitsi, sen olen jo nyt tajunnut, että seksiin kuuluu muutakin kuin yhdyntä.