Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
[ Seksitön elämä ]
25.08.2007 - 20:47

"Naiset eivät nauti miehen iskemisestä, vaan he haluavat olla miesten iskujen kohteena. Naiset nauttivat, kun tuntevat itsensä jahdatuksi."

Ei hitto, onkohan tuollainen ajattelutapa kovinkin yleistä? Tuossa on aika suoria sitaatteja (suomennettuna) siltä ulkomaalaiselta tytöltä, jonka kanssa kävin treffeillä kesällä ja joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään, koska kumpaakaan ei kiinnostanut. Olikohan tuo jahdatuksi tuleminen, hunting, se mitä hän olisi minulta odottanut enemmän?

90-luvulla tuli maikkarilta Ihmeidentekijät tv-sarja. Muistan elävästi, kun yhdessä jaksossa Joonas Kuningas kysyi Jäälahdelta neuvoja, miten hän saisi sen punatukkaisen tytön, jonka nimeä en enää muista, koukkuun. Sänkyynpääsy ei ollut ongelma, vaan koukkuun saaminen. En ymmärtänyt sitä silloin, enkä oikein ymmärrä vieläkään. Samoin kun en tajua tuota iskemisen problematiikkaa. Eivätkö naiset ihastukaan miehen luonnollisuuteen ja persoonaan? Jos on olemassa molemminpuolinen kiinnostus ja pieni ihastus, niin mitä hiton iskemistä, jahtaamista ja koukuttamista enää vaaditaan?

Jos niitä tosiaan vaaditaan ja ne keinot on esimerkiksi sellaisia kuin Pelimiehen käsikirjassa neuvotaan, niin olen entistä pahemmassa kusessa. Osaan flirttailla mielestäni jopa ihan kelvollisesti. En mene enää nykyisin jäykäksi paskaksi, jos joku tyttö alkaa jututtaa mua. Mutta... iskeä en kyllä osaa edelleenkään. En edes ymmärrä, mitä se sana tarkoittaa. Onko sekin samaan osastoon kuuluvia asioita kuin nämä ns. kohteliaisuudet, joita minä en osaa käyttää ja jotka minä miellän kliseiksi. Taidan ollakin liian perusjätkä ja oma itseni.

En ole koskaan osannut vastata näihin kysymyksiin, joita naispuoliset kaverinikin monesti ovat mulle esittäneet: "miten sää isket naisia?" tai "mikset iske sitä XXXXXX:ää". Iskeä, niin tyhmän, mutta samalla äärimmäisen kiehtovan kuuloinen sana. Ensimmäisiä sanoja, mitä olen oppinut nuorempana suoraan liittämään ihmissuhdeosastolle, vaikka sen helposti liittääkiin urheiluun. Ja ei kai sitä paitsi voi olla niin, että naiset olisivat samaa massaa ja heihin tehoaisi samat isku-repliikit?

Pää meinaa hajota. Ei tämä kesä-syksy sovi mulle. Tekisi mieli mennä parvekkeelle ja huutaa suoraa huutoa niin kauan kuin ääntä lähtee. Huutaa ääni niin käheäksi, ettei pystyisi vähään aikaan iskemään ketään, kun ei ääni pihisisi.

Miksi kaiken pitää olla näin vaikeaa...

 

Anonyymi-mamma kirjoitti 25.08.2007 - 21:04
Yleensä luonto vetää tikanpojan puuhun. Sulla taitaa olla liian analyyttinen suhtautumistapa iskemiseen. Se on yksinkertaistettuna sitä, että vie jalat alta. Iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siis eihän se useimmiten niin käy, vaan tuloksena on jonkinlainen laiskahko leimahdus. Jotain kivaa pitäisi siinä kohtaamisessa tapahtua eli käytöksen pitäisi olla kevyesti flirttaava eikä missään nimessä röyhkeää ehdottelua. Ehkä sä suhtaudut liian kaverillisesti naisiin? Nyt alat pitää niitä seksiobjekteina. Miten se tapahtuu? Näytä nyt vähän kiinnostuneelta ja huomioi, että siinä on nyt NAINEN eikä mikään kaljanjuontikaveri. Ei tosiaan tarvitse olla lipevä eikä uida heti pintaan kiinni. Vakoile ensin muita...
Vortac kirjoitti 25.08.2007 - 23:40
Nyt kun tuo pakollinen 'naisellinen, hyödytön näkökulma' on luettu, niin tässä sitten ohjeet, jotka ikävä kyllä toimivat tässä maailmassa.

http://www.fastseduction.com/guide/

- Vortac
Bitchi kirjoitti 26.08.2007 - 00:48
Kyllä minä ainakin nautin miehen iskemisestä!
Nykyistä lukuun ottamatta olen iskenyt kaikki mieheni. Toki onhan se ihana tunne, kun jahdataan ja isketään, eikä naisen iskemiseen mielestäni vaadita mitään erityisiä iskurepliikkejä, vaan luonnollisuutta ja hieman "karjua" Sinä Tarzan, minä Jane, siinä kaikki...
ihan nimettömästi vaan kirjoitti 26.08.2007 - 11:41
No toivottavasti en tämä kommentti ei vie rohkeuttasi, mutta minua ovat syystä tai toisesta iskemällä iskeneet vain miehet, joista en ole kiinnostunut. Sitten on ollut miehiä, joiden kanssa kiinnostunut on ollut molemminpuolista, mutta heidän käytöksensä on ollut hienovaraisempaa, ja enemmän minun reagointiani seuraavaa.
Kai se on just siinä, että koen wannabe-pelimiesten (ehkä en sitten ole koskaan törmännyt oikeaan pelimieheen) näkevän minut/naiset aika yksipuolisesti, ja sellainen "ollaan molemmat ihmisiä"-asenne puree minuun paremmmin.
Ja sitten voisi vielä tunnusta, että aika moni näin jälkeenpäin ajateltuna potentiaali juttu on kaatunut siihen että kumpikin sit kans pysyy vain aitoina ujoina ihmisinä eikä uskalla tehdä mitään selkeää aloitetta:b
Nti V kirjoitti 26.08.2007 - 13:24
Eiköhän se niin mee, että jokainen nainen on oma yksilönsä. Se mikä menee yhdelle ei mee toiselle.

Tärkeintä on kait se, että jos on oikeasti kiinnostunut jostakusta (olkoon se kohde sitten nainen tai mies) niin tekee asialle jotain, omalle tyylilleen sopivalla tavalla. Eipä jää sitten harmittamaan, että oisko tuosta voinut tulla jotain.

iina kirjoitti 26.08.2007 - 20:24
Mmh, minulla on käsitys, että lähes yhtä paljon ne miehet nauttii, kun nainen tulee "iskemään", yhtä paljon toivovat sitä. Samalla lailla siinä tuntee itsentä halutuksi yms.

Mikähän siinäkin on, ettei homma tunnu toimivan laisinkaan toisin päin..
Tiger80 kirjoitti 26.08.2007 - 20:31
NTI V: tuo on tämmöisen minunkaltaisen miehen kannalta se suurin ongelma, että jokainen nainen tosiaan on oma yksilönsä. Ikinä ei voi tietää, mistä narusta pitäisi vetää.
Anon. kirjoitti 26.08.2007 - 21:18
Ei nainenkaan voi tietää mistä narusta pitää vetää. Alku on vaikeaa ja vaatii jonkinasteista rohkeutta ja riskinottoa sekä naiselle että miehelle.

Toiset puhuu iskemisestä, toiset viettelemisestä. Kyse on lähinnä siitä ainakin mun kokemukseni mukaan, että kun naisen ja miehen välillä tuntuu kipinää, jompikumpi tekee jotain edistääkseen yhdessäoloa.

Se on kai kirjoittamaton sääntö ja kulttuuriin ja perinteisiin liittyvä juttu, että yleensä mies tekee alussa enemmän alotteita kuin nainen; pyytää tanssimaan, pyytää treffeille, kutsuu jatkoille, mikä sitten onkin tilanteeseen ja omalle itselle sopivinta... Kyllä nainenkin voi lähestyä miestä, mutta on aika vahvasti olemassa oleva kulttuurin sääntö (ja suurin osa naisista odottaa), että mies lähestyy naista.

Jos mies vähän tekee alkuun enemmän töitä, nainen uskaltautuu yleensä vähän myöhemmin myös edistämään asioita.

Ujoilla on aina vähän kompaustuskiviä alkuun, kun ei ole tottunut ehkä jatkuvasti avautumaan ja vaatimaan ja pyytämään ja häiritsemään (jonka yhteydenoton usein saattaa pelätä olevan) mutta älä anna niiden häiritä!
Keskipiste kirjoitti 27.08.2007 - 13:20
Minäkään en ymmärrä, mitä iskeminen tarkoittaa. Mikä vaihe se oikeastaan on? Anon sanoi se olevan se vaihe, kun jompikumpi tekee jotain edistääkseen yhdessäoloa. En silti käsitä. Onko se ensimmäinen edistyminen vai mikä? Kyllähän niitä yhdessäolon edistymisiä kai myöhemminkin tulee.

Ja mikä on iskurepliikki?
Anonyymi kirjoitti 27.08.2007 - 18:43
Kannattaisiko vetää sellaisesta narusta mikä tuntuu itselle sopivalta ja sitten vaan toivoa että osuu se unelmatyttö kohdalle =)
Anonyymi kirjoitti 28.08.2007 - 23:14
Tiger, perhana. Toista perässäni...

"Iskeminen on Tigerin hommaa!" :D
Tiger80 kirjoitti 29.08.2007 - 00:02
Heh, juuri tuota hoen koko ajan :D
Anonyymi kirjoitti 31.08.2007 - 00:19
Heippa Tikru,

täällä sulle kijoittaa saman ikäinen tyttönen kuin sinä. Luin muutamia viimeisiä juttujasi. Sulla on hyviä pohdintoja, pakko sanoa:)

Tahtoisin kuitenkin muistuttaa yhdestä asiasta. Ei se elämä ole helppoa seurustelevillakaan(ethän tosin ole väittänytkään)...itse elän mieheni kanssa ja meillä on seksiongelmia, joten eipä sitä seksiä välttämättä aina saa, vaikka on parisuhteessa. Seksi on niin RAIVOSTUTTAVAN hankala asia.

Mutta tajuan kyllä, että on tylsää olla kokematon, varsinkin, kun seksi on miehille niin tärkeää. Silti, jos löydät jonkun kivan tytön jonain päivänä, kannattaa harkita kenen kanssa olet, sillä oikeasti kokemattomuus on arvokas asia ja on ihanaa olla toiselle se ensimmäinen. Tiedän tämän, koska oli miehelleni se eka ja toiv. myös se vika. Mieheni oli myös ensimmäiseni. Mikään ei ole herttaisempaa:)

En tajua naisia, ketkä eivät arvostaisi kokematonta, onko sillä väliä, jos todella pitää toisesta? Ei todellakaan ole!!!

Lopuksi iskuvinkki:
Älä iske, vaan ole luonnollinen. Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta väittäisin, että minuun ja kavereihini suurimman vaikutuksen ovat tehneet miehet, jotka ovat vain ns. coolisti pyytäneet meitä kahville. JA EI HUMALASSA:)Ei siis mitään hölmöjä jutteluja tyyliin käytkö usein täällä, vaan karusti asiaan ja hyvä tulee.

t.tyttö tuolta jostain...
Alia kirjoitti 31.08.2007 - 22:17
Mua on henkkoht aina viehättäneet miehet jotka uskaltaa olla mitä ovat, ihan semmosenaan, aitoja, herkkiä, oikeita ihmisiä. Jos aistin jostakusta että se tulee jotenkin iskemään tai ei ole suora vaan pelaa pelejä, ni suorastaan ällöttää.
Linker kirjoitti 01.09.2007 - 18:40
Hmh. Mitenkäs niiden kanssa, joiden luonteeseen ei kuulu luonnostaan keskusteleminen vieraille? Niitten lähestymisyrityksethän näyttävät takuulla joltain muulta kuin aidoilta. Kyllähän se väkisinkin jollain tavalla "iskemiseksi" menee, kun tekee jotain sellaista mitä ei normaalissa elämässä tee kuin tosi harvoin.
Ena kirjoitti 04.09.2007 - 19:18
Jonkunhan on pakko tehdä aloite, jos tuttavuus/kaveruus/ystävyys halutaan viedä askeleen eteenpäin treffailuksi. Mun puolesta aloitteen voi tehdä kumpi vaan, mutta käytännössä on niin, että olen ujo nainen, ja siksi toivon, että mies sen tekisi.
Ruusu kirjoitti 07.09.2007 - 17:43
Rehellisesti sanoen. Mun sukat jalassa saa pyörimään se aito oma itsensä oleva mies, joka ei esitä mitään. Istuu viereen ja on luonteva. Minuun ei show:t ja pelimiehet uppoa. Pakit saavat heti ensikädessä. Jotenkin tulee vain sellainen tunne heidän läsnäollessaan että se ei tulisi kestämään. Ei ainakaan minun kanssani. Tykkään nimittäin kulkea varvasjaloin tai villasukat jalassani kotonani, rennosti. Ei minun oloni tuntuisi hyvältä esittää jotain muuta kuin olen. Sinkkuna olen ollut ja olenkin nuoren elämäni. Hyvin olen tähänkin saakka toimeen tullut, koiruuden kanssa. Mutta jos se miespuoleinen joskus ilmaantuu esiin. On hänellekkin paikka vierelläni. :) Niin ja tuosta jahtaamisesta, ei iske muhun. Mulle riittää jahdatuksi tuleminen ruusupuskaan ja kotiruokaan. Mieluiten yhdessä kokattuna. :)
dfsdf kirjoitti 13.10.2008 - 10:27
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code